i don't need no rising moon
i don't need no ball and chain
i don't need anything but you
such a shame, shame, shame
shame, shame, shame
shame is the shadow of love

you changed my life
we were as green as grass
and i was hypnotized
from the first 'til the last
kiss of shame, shame, shame
shame is the shadow of love

i'd jump for you into the fire
i'd jump for you into the flame
tried to go forward with my life
i just feel shame, shame, shame
shame, shame, shame
shame is the shadow of love

if you tell a lie
i still would take the blame
if you pass me by
it’s such a shame, shame, shame

terveisiä synttärikemuista.

NO END.

Olen kohta ollut jo öbaut viikon Rovaniemellä. Yhtä monta päivää olen sairastellut. Penkkarit meni pienessä kuumeessa ihan nätisti ohi ja samana iltana olin jo täällä mutsilla. Kuumetta ei ole ollut kovin paljoa, mutta pienesti sitä on jatkuvasti. Ei erityisen isoja lukemia. Toivoisin ehkä mieluummin, että kävis nopeasti kova kuume ja sitten lähtis pois. Mutta tää viikon kituuttaminen, huhhei... Sydän hakkaa lujaa, nenä vuotaa ja silmiä särkee. Odotinkin jo pitkään sitä, koska sairastun. Yleensä olen ekana sairaana. Nyt olen pärjännyt pari kuukautta sairastelematta ihan hyvin! Vaikkakin kaikki muut mun ympärillä on sairastuneet. No, joskus tää on käytävä läpi. Tyydyn kohtalooni.

Lauantaina täyttäisin kokonaiset 19 vuotta, mutta juhlistamiset taitaa nyt jäädä väliin. Enpä ole juhlimista edes harkinnutkaan. Jääkaapissa on ollut viikon ajan pullo skumppaa, mutta sen tyhjentäminen ei ole käynyt edes mielessäni. Sairastelu tietysti vaikuttaa asiaan, mutta alkoholi maistuu puulle nykyään. Olisi niin paljon tekemistä muutenkin. Yks äidinkielen kurssi on pallo mun jalassa, enkä millään oikein saa tehtyä sitä. Olen aloittanut jo, mutta tällä kertaa aloittaminen ei ollut se vaikein juttu. Jatkaminen, se o vaikee. Myös se liikunnan pakollinen kurssi jotenki kummittelee.. En ole vieläkään suorittanut sitä, vaikka se piti olla jo ekana vuonna käyty. Teen sitä itsenäisesti, joten voitte kuvitella, kuinka innokkaasti olen käynyt lenkillä...

Mie alan tästä ryhdistäytymään. Keitän kahvia ja alan laittaa naamaa. Ehkä voisin pistää jotain järkevää vaatetta päällekin, nimittäin jos nyt minut näkisitte niin saattaisitte oksentaa. Mie saan itteni kyllä harvinaisen rumaksi ilmestykseksi, jos vain haluan. Huhhuh, ihmettelen tätä itekki.

maybe you all would consider it a joke if i say
that i hate myself
but now and then when i look into a mirror
all i see is a big mistake

:: one must lose ::

it's taken time, long time and yet more time
it will take
before my heart is free and brave enough to break

Ennillä ois kai huomenna äidinkielen kirjoituksia taas. Ajattelin keitellä sinne vaan vitusti kahvia ja kirjoittaa _jotain_. Mien oikein tiiä. Kouluhommat ei jaksa innostaa enää yhtään. Teen rästitehtäviä kauheassa vitutuksessa ja masennuksessa ja nekin sillä tavalla, että just ja just pääsee kurssilta läpi. Mien jaksa ees ärsyyntyä, jos saan nykyään huonon arvosanan jostain. "Yks kurssi vähemmän", ajattelen. Mitäpä vittua sitten. Toivon vaan, että kirjotukset on nopeasti ohi ja pääsen tekemään jotain ihan muuta. Pääsen muuttamaan. Tekemään musiikkia täyspäiväisesti. Tapaamaan uusia ihmisiä ja ehkä tervehtymään tästä mieliviasta.

Päiväunettais ja ois kylmäki... Tuntuu vaan sille, että jos nukahdan, näen kamalia painajaisia niinku eilenkin. Tarvis kyllä kirjoittaa yksi runoanalyysikin. Sitten ois yks kurssi taas takana! Ehkä näkisin kivoja unia, jos tekisin sen näin niinkö eka. Illalla vois ehkä ottaa Hennan kanssa Xboxhässäkät ja pelata Rainbow Six Vegasin TerroristHunttia, ku ollaan koukussa siihen. Hmm.

Shit.