NO END.

Olen kohta ollut jo öbaut viikon Rovaniemellä. Yhtä monta päivää olen sairastellut. Penkkarit meni pienessä kuumeessa ihan nätisti ohi ja samana iltana olin jo täällä mutsilla. Kuumetta ei ole ollut kovin paljoa, mutta pienesti sitä on jatkuvasti. Ei erityisen isoja lukemia. Toivoisin ehkä mieluummin, että kävis nopeasti kova kuume ja sitten lähtis pois. Mutta tää viikon kituuttaminen, huhhei... Sydän hakkaa lujaa, nenä vuotaa ja silmiä särkee. Odotinkin jo pitkään sitä, koska sairastun. Yleensä olen ekana sairaana. Nyt olen pärjännyt pari kuukautta sairastelematta ihan hyvin! Vaikkakin kaikki muut mun ympärillä on sairastuneet. No, joskus tää on käytävä läpi. Tyydyn kohtalooni.

Lauantaina täyttäisin kokonaiset 19 vuotta, mutta juhlistamiset taitaa nyt jäädä väliin. Enpä ole juhlimista edes harkinnutkaan. Jääkaapissa on ollut viikon ajan pullo skumppaa, mutta sen tyhjentäminen ei ole käynyt edes mielessäni. Sairastelu tietysti vaikuttaa asiaan, mutta alkoholi maistuu puulle nykyään. Olisi niin paljon tekemistä muutenkin. Yks äidinkielen kurssi on pallo mun jalassa, enkä millään oikein saa tehtyä sitä. Olen aloittanut jo, mutta tällä kertaa aloittaminen ei ollut se vaikein juttu. Jatkaminen, se o vaikee. Myös se liikunnan pakollinen kurssi jotenki kummittelee.. En ole vieläkään suorittanut sitä, vaikka se piti olla jo ekana vuonna käyty. Teen sitä itsenäisesti, joten voitte kuvitella, kuinka innokkaasti olen käynyt lenkillä...

Mie alan tästä ryhdistäytymään. Keitän kahvia ja alan laittaa naamaa. Ehkä voisin pistää jotain järkevää vaatetta päällekin, nimittäin jos nyt minut näkisitte niin saattaisitte oksentaa. Mie saan itteni kyllä harvinaisen rumaksi ilmestykseksi, jos vain haluan. Huhhuh, ihmettelen tätä itekki.

maybe you all would consider it a joke if i say
that i hate myself
but now and then when i look into a mirror
all i see is a big mistake