sun pikkukissa.

Jaa mitähän tänään, en tiedä. Ei tapahtunut koskaan mitään erikoista. Koulu on ehkä kamalin juttu tällä hetkellä mun elämässä. Sain tietää parista ylimääräisestä englannin esseestä, jotka vie mun järjen. Eihän ne aikaa varastais multa kuin ehkä puoli tuntia yhteensä, mutta silti. Kiinnostus sais olla korkeammalla, edes siellä nollan yläpuolella.

Oon oikeastaan aika väsynyt jatkuvaan taisteluun.
Jos mie kerta oon paljastunut vääräksi ihmiseksi, niin miksi sitten tarvii roikkua tässä raastavassa tilanteessa? Jumalauta, sen ku tietäis. Itsehän olisin tyytyväinen ja onnellinen, jos mulla vaan olisi tämä ihminen. Mutku. Aina pitää kehitellä ongelma jostain. Ja yleensä ongelma on minusta lähtöisin. Mie oon kamala ihminen ja elän hirveää ja irstasta rock'n'roll -elämää. Hopotihoi, sen päivän ku näkis.

Päivä oli aika kamala kaikinpuolin. Illalla aloittelin vähän datailee. Kattelin kuvia monen vuoden takaa ja feisbuukkailin niitä tuonne netin puolelle. Loppuillasta sain kamalan mukavan puhelun, joka piristi päivää huomattavasti. Oli mukava jutella ihmisen kanssa, jonka ääntä ei ole kuullut sen ensitapaamisen jälkeen, heh... Mieli tekisi lähteä käymään taas Helsingin puolella, paria kaveria tapaamassa ja ulkolemassa. Edellisestä kerrasta kun on kuitenkin aikaa! Ehkä tuossa lukulomalla tai kevään puolella. Jos rahat antaa periksi. Eli todnäk ei.



pöksyt hukassa, liftaamassa kotiin
emmä mitään pelkää