IT'S A DIRTY JOB BUT SOMEONE'S GOTTA DO IT.

Kas päiviä. Kello on puoli neljä ja nyt on mitä ilmeisimmin sunnuntai-iltapäivä. Ensimmäinen päivä maaliskuuta ja vuosi 2009. Voin kertoa sen verran, etten oo aikaisemmin ollut näin sekaisin asioideni kanssa. Eikä asiaan nyt liity edes alkoholia. On vain maailman valtavin epävarmuuspilvi tuossa mun pään päällä eikä sade lopu. Kaikki on epävarmaa. Varmaa on vain se, etten pääse kesäkuntoon tänä(kään) kesänä; ei sillä että oisin edes yrittänyt moista.

Epävarmuus ihan vain siksi, ko en osaa olla aikuinen. En käsitä yksinkertaisiakaan asioita, joita tarvii sitten ku asuu omillaan ja tekee päätöksiä oman elämänsä suhteen. Miettikää, kuinka naiivisti mie ajattelen: haluan vaan soittaa rokkia ja selvitä.

Oon tässä iltapäivän meikkaillut, ja valmiina on vasta toinen silmä. Mie oon sitte hidas. Tukkaakin pitäis leikata, mutta mulla on kova tarve aina leikata "vähän liikaa". Oon nyt löytänyt pari kohtaa, joissa on liikaa tukkaa. Ja tää letti taipuu vähän rastottumaanki, jota en välttämättä ole hakenut. Paitsi jos niitä sais pyöriteltyä vähän järkevämmän näköisiksi.. Nää on nyt lähinnä tällasia rastalaattoja, ei patukoita. Tiedättehän, kun nukkuu paljon. Tulee pään sivuille semmoset spanielinkorvat. Kind of.... Mitähän mie nyt oikein selitän tässä. Herätys, Enni.

Kovasti pitäis tehä biisejä ja kovasti pitäis tehä kouluhommia. Kiinnostusta löytyy tosin vain tuohon ensimmäiseen. Ja sitä olen harrastanutkin. Nyt kun ajatuksia on saanut raakademotettua täällä kotonakin, akkariversioita vaan, nii se on kyllä helpottanut elämääni "musiikintekijänä" huomattavasti. Ku oon vähän tämmönen luomu vielä näissä asioissa, teen mahdollisimman yksinkertaisesti asiat. Hämmennyn muutoksista ja asioiden vaikeutumisista. Vaikka ne ei vaikeutuis edes paljoa. Mien tykkää ees tästä kielikorusta, jonka otin vasta pari kuukautta sitten. Se on tiellä ja mun on pakko räpeltää sitä koko ajan ja mun hampaisiin kolisee. No, riittää se, että joissain kuvaussessioissa saan lyödä kielen ulos ja se näkyy sitte. "Woohoo".

Mulla on kyllä maailman isoin tukkaongelma nykyään. Muilla kampaajilla en kyllä käy, ku Ramilla Helsingissä. Sieltä on tullu tähän asti parhaat ajatukset liittyen tähän mun päähän ja noiden muidenki tyttöjen päihin. Sallassa kun oon kampaajalla käynyt, oon saanu "vähän sinne päin ku toivoin". Leikkausta en ikinä oo täältä hakenu, en halua sellasta. Täältä saa nimittäin vaan yhdenlaisen. Oon käyny värjäämässä, mutta silloinkin on tullut vähän turhan laimea lopputulos. Lähdin vaalentamaan koko päätä reilulla kädellä, mutta sainkin pään täyteen vaaleahkoja raitoja. Riinasta tuli Ramin käsissä blondihko. Ei siis sellai valkonen tai keltanen tukka, vaan ihan luonnollisen värinen.

Sen huomaa aina ku ihmiset on käyny täällä Sallassa kampaajalla ja ottanu "latvoista sentin ja leikannu superradikaalisti etuhiukset". Suurin osa paikallisista tytöistä näyttää tasan samalta tukkansa puolesta. Sama pätee oikeastaan kaikkiin pienempien kaupunkien ja kylien ihmisiin. Vähän vino etutukka ja ehkä joku vauhtiraita jossain. Oon nyt vähän tämmönen tänään, enkä yleensä ees tykkää yleistää näin mut. Oon oikeasti kiinnittäny asiaan huomiota! Onneks itellä on näin vitun tuhnu tukka... Jee. E oo rahaa ees ostaa hiusväriä, joten oon nyt mustaa, vaaleanruskeaa, tummanruskeaa ja vanhoja vaalentuneita laikkuja edellisestä värjäyskerrasta. Ko kampaajallehan en mene, ellei se oo asiantuntija ja oikeasti mielikuvituksellinen ihminen.

Njää. Kuuntelen tässä vähän Mötley Crüeta ja juon kahvia ja meikkaan.
Ihan hyvä aamu, ei oo ees darraa ku eilen toimin kuskina. Jännittävä ilta kaikenkaikkiaan.
Tiedättekö, baarissa selvinpäin. Varmasti tiedätte, mutta mulle se oli uus kokemus.
Ja oikein miellyttävä. Pelasin nimittäin kotiintultuani vielä yhden Mahjong-pelin ja luin Taru Sormusten Herrastaa. Mahjong meni läpi eikä kirjan sivut ja kirjaimet hyppineet ympäri huonetta, niinku aina sillon ku humalassa koitan alkaa lukemaan (en tiiä miksi). Pari viikkoa kun olin ilman alkoholia, huomasin, että morkkista ei ollut ollut aikoihin. Oli mukavaa viikonlopputekemistä, eikä tarvinnut edes rahaa niin paljoa. Ihan hyvä näin. Ei aina tartte juopotella! Mut ei aina tartte olla selvinpäinkään!

Mitähän vitun elämänviisauksia minä tänne taas oikein tilitän.
Taidan lopettaa, ennenku kaikki oikiastikki vihaa mua.

Loppukevennys (Ramilasta ja Tienpäällästä):