tietämättään onnellinen olla saa.

Kuunnellaan tässä Hennan kanssa vanhoja lauluja, esimerkiksi Katri Helenan Kuudenikäistä. Muistan, kuinka laulettiin tätä ala-asteella ja tää oli niin surullinen. Onhan tämä vieläkin, kyynel silmässä! Mutta aivan, tässäpä oon vähän kirjoitellut ylioppilasasioita ja takana on jo äidinkielet ja englannin kuuntelit ja historia. Historiaa tuli kirjoitettua uusiksi ihan urakalla, mutta kyllähän tuo perkele läpi menee. Jos ei mee, nii oon panaani. (Sitte käyki niin ja oon panaani loppuelämäni hö). Huomenna pitäis olla englannin kirjotukset ja viikkon päästä perjantaina ois taas matikka. Siinä se! Lakkiaisissa minä en sitten olekkaan, tuli vähän parempaa tekemistä. Hyvä näin, ei tartte stressata pukua eikä muita. Ajattelin kuitenkin, että pidän kahvikekkerit lakin kunniaksi sitten kun saavun taas käymään Sallassa. Emmie mitään lakkiaismekkoa osta, pistän vaan yksinkertaisesti mustan puvun ja kauluspaidat ja tämmöset. Krakat ym.

Mien oikein osaa nyt kirjoitella mitään. Ei mun elämässä oo mitään erikoista tapahtunut, oon vaan tehnyt biisejä (suht huonolla menestyksellä) ja stressannut mun tulevaisuutta. Opiskelu, asuminen, työt, bändi, raha. Miten ihmeessä sitä voi pärjätä. Ja kun Helsingin suuntaan tarvis muuttaa, eikä se mikään halvin paikka oo kuitenkaan asua. Ja asuntojen hinnat nousee ja. Mie oon työtön ja rahaton ja bändilläki pitäis maksaa muita kuluja nyt, mitä ny sen mukana tulee ym., eli se ei voi auttaa rahallisesti.

Hohoi. Stressaa jo ilmanki, että kirjotan näitä tänne.
Katellaan. Kyllä tää selviää