Heipparallaa!

Nyt on joululoma alkanut mullakin täällä. Eilen oli lukion joulujuhla, jossa mun tartti olla vaan opettajien esityksessä ja tuppasin mukaan myös lukion kakkosten yhteislaulun säestyshommiin. Juhla meni mukavasti ja kaikilla tuntu olevan ihan ok fiilis muutenki, lomat ku alkaa ja kaikkea. Tänä aamuna olikin sitten yläkoulun hommia, jossa olin tavallaan ohjaamassa ysien jouluevankeliumia. Kuvaelma oli aikalailla musiikkipainotteinen, mutta siinä oli kaikennäkösiä nättejä "enkelivalokulkeita" ja muita. Tuli ihan hämärä olo, kun kaikki meni niin hienosti. Se porukka oli jotenki erikoisen mukava ja tosi taitava, oli oikein ilo olla mukana tekemässä sitä numeroa siellä. Melkein tippa linssissä. Ehkä suurimmaksi osaksi toki odotetun loman takia, mutta jotenki se pitkä proggis saatiin kunnialla päätökseen ja musiikkiin olin erityisen tyytyväinen. Saatiin tehtyä mielenkiintoset sovitukset lauluista. Siellä siis oli musiikkina Walking in the air (huilu ja piano ja valokulkue), Pieni rumpali (iso kööri laulamassa ja paljon rumpuja), Mary's Boy Child (piano ja laulu, hieno oli saada englanniksikin sinne jotain biisinpätkää ja esittäjällä on kyllä mukavan persoonallinen ääni, hienoa kuunnella), Ilouutinen (reipas, nopeahko versio koko bändin voimin, iso kööri taas laulamassa), Tulkoon joulu (mun henk.koht. lemppari, paljon laulullista sovitusta [stemmaa, aaa-vokaaleja säkkäreissä, vahvat liidit, mahtipontiset kertsit, mukavat kitarasovitukset [vähän sellanen raskaampaajoulua-tyyppinen], huilukin oli säkkäreissä mukana) ja Kolmen kuninkaan marssi (lujaa laulua isolla köörillä, hieno).

Ihmiset oli ite mukana sovitusten tekemisessä ja teki minunki homman paljon helpommaksi. Porukka oli niin jotenki omistautunutta ja musikaalista, että tätä ei oikein voinut edes työksi mun osalta kutsua. Äänentoisto toimi. Aiemmin on ollut ongelmaa saada lauluja kuulumaan tuolla äänentoistoja, kun yleensä ihmiset laulaa kovin pienellä äänellä. Nyt saatiin jotenki sellanen vaihde päälle, että laulut tuli täysiä ja vielä hyvänkuulosesti.

En nyt tiedä, miksi tästä vaahtoan. Aattelin vaan koko syksyn, kuinka tuo duunipaikka ei vaan oo mun. Suurin osa aamuista meni tosi paskoissa fiiliksissä, kun en oikein tuntenu oloani kotoisaksi siellä muiden pätevien opettajien joukossa. Mutta sitten tuommosen projektin kautta sitä taas ymmärtää, miksi mä ylipäätään sinne lähdin. En tiiä siitä, tuunko oikeestikkaan muiden nuorten kanssa toimeen juuri, mut tää tietty porukka oli nyt aivan ainutlaatuinen. Nei oo enää semmosia ilkeitä vilkereitä, niinku esim. vuotta nuoremmat, vaan just siinä kynnyksellä, alkaa tavallaan jo ottaa vastuuta.

No joo, tää oli vähän tämmönen päivitys tänään.