en saa mielestäni sinua.

Hyvää yötä maailma. Tuli tuossa ajeltua autolla useampi tunti. Vähän jutskailtiin ja parannettiin maailmaa Hennan ja Annariikan kanssa. Nää on näitä iltoja, kun ei millään jaksais istua kotona ja mietiskellä omia juttujaan. On niin paljon asioita mielen päällä muutenkin. Kotijutut ja ihmissuhteet lähinnä mietityttää. Muiden ihmisten pärjääminen ehkä eniten. Kyllähän nämä ajan kanssa selviää. Sitä vaan jotenkin toivoo, että vois ite tehdä enemmän muiden hyvinvoinnin eteen. Joidenkin asioiden edessä ihminen on vaan niin saatanan toivoton ja avuton.

Näyttääkö Kim Herold (tuossa irc-gallerian [!!!] bannerimainoksessa) teidänki mielestä BB-Johanilta?

Oi elämä jos tässä jotenkin vois nämä asiat kirjoittaa paperille ja muotoilla lauluksi. Tiettyjä juttuja on pystynyt käsittelemään loppuun asti joskus vain lavalla. Joskus itkettää, kun laulaa jotain laulua ja sitten joskus taas huomaa, että ei enää ajattelekaan niin paljon asiaa. Tulee kirjoitettua uusia lauluja ja lopulta tajuaa tarinoiden saavan loppunsa kuitenkin.

Osaisinpa kirjoittaa ihmiselle.
Ja toiselle.
Ja ehkä kolmannelle.

Eniten haluaisin saada jotain sanoja lohdutuksesta. Tai siitä, että et sie oo yksin. Ja välittää laulun myötä, kuinka tärkeä se pieni ihminen voi mullekki olla. Vaikka suurimman osan ajasta olen täysi ääliö. Kuitenki mää oon täällä ja niin kovasti haluaisin kuulla ja tietää, mitä oikeasti sinnekki kuuluu.

Nyt Enni lähtee nukkumaan,
aamulla pitäisi olla taas reippaana koulussa.
Ho ho ho, sen päivän (reippaan koulupäivän) kun näkis.


'cause i want to learn
did you save yourself
for someone who
loves you for you
loves me for me

when will i see you again?

Pitäisikö huolestua, oon keittiössä. Ja teen ruokaa. Edellisen kerran kokeilin tätä samaa settiä, jauhelihakastiketta siis. Silloin kastikkeesta tuli pahan näköstä ja hajusta. Kaiken muun lisäksi siitä tuli vaaleanpunaista. Tämänpäiväinen kastike lähti keltaisesta liikenteeseen ja on nyt lähes väritön. Mä en tiedä, onko se hyvä judu. Sain yhdeltä kaverilta vinkkejä tämänkin (supervaikean ruokalajin) onnistumiseen.

Pitäänee syödä tää jotenki nopeasti pois alta vielä kun oon yksin kotona. Ei jotenkin nyt oo se fiilis, että haluais nähdä muiden perheenjäsenten ilmeet, kun ne yrittää vääntää meikäläisen mössöjä naamariin. "Tämähän on ihan hyvää......"

Voi elämänkevät.
Kissa ainakin norkoilee tässä sen näkösenä, että se vois syödäkin tätä.

Muistan eräänkin kerran, kun tein pitsaa kotona. Nälkä oli tietenkin hirveä ja varmasti tiedätte, millaista on käydä esim. kaupassa nälkäisenä tai tehdä ruokaa nälässä. Laitoin siinä sitten varman päälle niitä täytteitä. Oli herkkusientä, oli tonnikalaa, oli kinkkua, oli ananasta, oli varmaan paprikaakin, oli jalapenoja ja juustoa hirveä läjä. Pitsasta tuli lopulta korkeampi kuin mitä se oli leveä. Jaksoin syödä neljäsosan ja sitten annoin periksi.

Lauantaina suuntaan Rovaniemelle. Se tarkoittaa sitä, etten voi huomenissa sitten oikein juhlistaa Halloweeniä. Eipä tuo minua suuresti haittaa. Ihan hyvä ottaa välillä iisisti ja nauttia ihmisten seurassa ilman mitään ylimääräisiä aineksia!

(voi elämä että oli pahaa ruokaa)

Kävin koulun jälkeen ostamassa ulkoisen kovalevyn ja maksoin koneen jämät. Koulu oli tylsä. Nyt vois keitellä kaffet, minkä jälkeen nukkuis päiväunet! Kuulostaa hyvältä. Nää mun päivät menee nykyään tällä samalla kaavalla. Ei oo keikkoja, jotka tois vähän muutosta tähän arkeen. Kovasti ois kyllä asiaa, joka tarttis kirjoittaa biisiksi. On tapahtunut kaikenlaista.

TIME HEALS NOTHING.

i'll play pretend that every day i miss you less.

Moie.

Tuntuu jotenkin älyttömän vaikealta alkaa kirjoittamaan tähän yhtään mitään tänään.

Aahm mutta! Meillä onkin perjantaina Halloween-juhlat, enkä millään jaksais odottaa. Oon vähän innoissani. Oon ostanu Tiimarista vähän asustettakin! Ja oon varma, että musta tulee pikkasen pelottava ilmestys.

Tänään mietin just sitä, että on ihan mukavaa huomata löytäneensä vähän kavereita tuolta koulustakin, täältä Sallasta. Suurin osa mun kavereista liittyy tavalla tai toisella musiikkijuttuihin. Bändin kautta on löytynyt niin monta hienoa ihmistä, ettette edes usko. Ja elämäni parhaat hetket oon ehottomasti kokenut bändireissuilla. Kuitenki, tämän viimeisen vuoden aikana sitä on jotenkin alkanut tutustua vähän näihin oman luokan ihmisiin. Nyt siis kun oon lukion viimeisellä vuodella. Meni siihen vähän pitkä aika kyllä! Tähän asti ollaan Hennan kanssa kuitenkin pyöritty lähinnä vaan kahdestaan. Joukko iloinen on vähän ottanut ja kasvanut. Mikä on ihan kivaa.

Tänään erehdyin katsomaan pankkitilini tilanteen. Hopotihoi, olin saanut vähän rahan paskaa ja aattelin kuluttaa sitä vähän turhuuksiin. Aattelin ostaa jonkinlaisen pelikonsolin! Tai siis, miten se sanotaan. Niitä kun on semmosia möllyköitä, joita pelataan ja se kytketään telkkariin. Tietsikalla ei oo niin hauskaa pelata. Ja se voi olla ihan kivaa ajankulua. Sotapelit on ihan mukavia. Eikä tuo kommentti tarkoita sitä, että tykkäisin muuten sellasesta touhusta. Kyllä se on kuitenkin niin, että pelit, musiikki, elokuvat ja todellisuus pitää pitää erossa toisistaan. On naurettavaa ajatella, että ihminestä tulee paha, kun kattoo vähän tappoelokuvia ja pelaa pelejä.

Nii. Mulla on oikeus ostaa Äksboksi :(
(Tuossa tuli muuten blogini ensimmäinen hymiö.
Päätin alkaa vähentämään hurjasti hymiöilyä,
sillä olenhan jo 18-vuotias ja maksan veroja)

Heh heh.

i know it hurts - my kind of violence.

i need the ending so why can't you stay just long enough to explain

Ja taas päivä jotenkin pulkassa. Sitä tuntuu joka ikinen päivä odottavan jotain erityistä ja hienoa ja ihanaa, mutku. Mutku sei koskaan ilmesty tai oo totta tai edes mitään. Oon tällainen negapallo. Mutta muuten on ollu ihan kivaa! Pitkästä aikaa nukuin päiväuniakin, mutta piti herätä syystä tuntemattomasta. Hennalla oli taas hätä ja autossa oli ahdasta. Koulussa kävin tunnin verran. Sekin yksi tunti sai mut vaan paremmin varmistumaan siitä, että välivuosi häämöttää edessä erittäin kirkkaana ja lupaavana. Mukavaa, kun saa keskittyä pelkästään musiikkiin. Jos elämä menee päin helevettiä, niin sitten kehitellään duunia. Jos musiikki "ei ookkaan se niinku se siis sillee Mun Juttu", niin sitte vaihetaan alaa. Ei piä ressata liikaa elämästään. Miksi minä lähtisin johonkin kouluun nyt lukion jälkeen vaan sen takia, että elo ois varmempaa? Tahon eka kokeilla sitä, mikä tuntuu oikeimmalta. Muutenki kivvaa, kun pääsee muuttamaan Helsinkiin ja kaikki on lähellä ja elo on loisteliasta (hö hö hö)...

Napin kohtalo on edelleen epävarma. Mummi tosin alkaa lämmetä ajatukselle.

Otin tuossa just tällaisella WEBKAMERATOIMINNOLLA kuvan minusta ja Aaposta. Joo, kirjotellaan Aapon kanssa tässä tätä mun blogia, se istuu tässä mun sylissä.Tai sit mien vaan oo huomioinu sitä tarpeeksi tänään. Aapo on valloittava.

Meillä ois perjantaina luvassa pienet Halloween-pirskeet. Itsehän olen käynyt jo ostamassa itselleni pientä asustetta kyseisiin pippaloihin, heh heh. Täytyy kyllä ehottomasti ottaa kamera mukaan, mullon ehkä loistavin visio ikinä...

Laitoin tuossa koneelleni musiikkia juuri muutamalta cd-levyltä ja siirsin tuommoselta ulkoiselta kovalevyltäkin muutamat rallit. Kyllä nyt luulis, että poppi soi. Pitäis vaan tavalla tai toisella päästää irti noista negailumasistelubiiseistä ja keskittyä joihinki räväkämpiin biiseihin. Ei tulis niin typerä ja suru olo sitte muutenkaan. Pitäis samantien skipata kaikki Uniluubit, Aalauvat, Yamagatat ja kaikki saatana. Sitte tarttis kuunnella vaan jotain Hardcore Superstaria tai Backyard Babiesia (paitsi Babiesiltaki laittaisin soimaan vaan Painkillerin, Roadsin ja muut).. Ja noiden kahden bändin kohdalla on se ainoa ongelma, että tulee aina sellanen hullu maailmanvalloittajafiilis, eikä millään kehtaa pysähtyä ja sitten sitä vaan suunnittelee kaikkea. Hopotihoi. Oispa vaan jotain easylistening-tavaraa, nii elämä ois jo helevetisti helpompaa.

Mutta kyllä se mitään ja ei se siitä!

Päätin muuten tänään, minkälaisen tatuoinnin otan seuraavaksi. Visio on vahva. Kun oon muutenki aatellu alkaa rakentaa sleeveä vasempaan käteen, nii päätin sitten lähteä suosiolla vaan alastomasta naikkosesta liikenteeseen. Nyt pitäis vaan löytää sopivan hyvännäkönen leidi killumaan mun käteen. Emmie siitä värillistä halua. Muita kriteerejä ei sitte oo. Pitäis kai alkaa nyt miettimään ja suunnittelemaan sopivanlaista. Jee!

'cause my self-esteem
it's been low
go ahead and count
it's been lower than low

i loved you, you idiot! AAARH.

Hopotihoi. Voihan venäjä ko mien oikein osaa käyttää tätä blogggeria. Yritin tuossa Livejournalia päivitellä, vähän henkilökohtaisempaa tavaraa, mutta kun se lagas aika lujaa. Itekki lagaan. Otin tuohon alkuun vähän tommosen jäätävän otsikonkin, että lukijoiden kiinnostus heräis. Hahha hyvä Enni. No saatana tottahan tuoki paska on, mitäpä sitä kiertelemään. JOO OON OLLU RAKASTUNU VAIKKA OONKI VÄHÄN PYÖREÄHKÖ JA PAHANHAJUINEN.

Aattelin nukahtaa tänään ihmisten aikoihin, mutta nythän on jo huominen. Kesäaikaan kello ois vasta 23. Joten tää sallitaan anteeksi. Yleensähän mie nukahdan kahdentoista ja yhden välillä. Jos on hyvä kirja, niin pakotan itteni unille kahden maissakin. Nyt puhutaan siis arkipäivistä. Viikonloput on eri. Mutta niitähän mien laskekkaan messiin. Viikonloppuisin ei kuulu kauheesti nukkua. Ja seuraavan viikon saa tietty kärsiä sitten juuri tuosta typerästä ajatuksesta. "Hähää kuolema kuittaa univelat". Vitunposket se kuittaa mitään univelkoja. Tai mistäpä minä tietäisin.

Nappi taitaa muuttaa meille. Nappi on Riinan ja Tonin kissalapsi jota on nyt heitelty kodista toiseen eron astuttua voimaan. Hohoh, osaanpas kuulostaa viralliselta. Mummille ehdoteltiin kans, että se ko assuu yksin, niin totta se tykkäis semmosesta ärsyttävästä kiimaisesta pikkukissasta. Taidan nakata tähän messiin kuvan siitiä. Kissasta siis, ei mummista. Voisin kyllä mummistaki pistää!

Vähän ärsyttää kyllä semmonen tilanne, että mulla ei oo mitään mielenkiintoista luettavaa juuri nyt. Oon tässä lueskellut musiikkihässäkkäjuttuja aika paljon viime aikoina. "Please kill me" ja Sixxin "Heroiinipäiväkirja" tuli luettua aika pienen ajan sisään. Jos haluaa, saa suositella mulle saman tyyppistä tavaraa! Tai ylipäätään, muusikoiden/yleishäröilijöiden muisteloita tai elämänkertoja tai mitä vaan. Semmosia, mitä on mukava lukea. Asiasta tuli puhetta tuossa perjantaina Tivolissa, mutta arvatkaapa kahesti muistanko ennää mitään. Ja ongelma on vielä se, että mun kirjastomahdollisuudet ovat helvetin huonot. Sallan kirjasto nimittäin on mitä on. Lähin kirjakauppa on Rovaniemellä, jonne on lähemmäs 200km matkaa. Mut tykkään ostaa kirjoja omaksi. Ne on erittäin jees. Oon tylsimys, luen kirjoja. Jos lukee kirjoja, pitääkö lukea sanomalehtiä? Ko mien oikein yhtään tykkää sanomalehdistä. Ne on helvetin sekavia. Niinku muutki lehdet.

Ja mikä helvetti Aku Ankassa viehättää?

Itse tykkään Hopon Poppoosta Toni Ännällä katottuna.

Nyt nukkumaan. Huomenna luvassa hetkinen koulua ja loput päivästä biisejä ja tekstejä ja datailua tietenki. Ehkä myös päiväunet!

i need your loving like the sunshine

hei älä pelkää, emmä tähän sammu.

Tervehdys teille.

Oon Enni, ikää tarpeeksi ja asuinpaikka on kylymä.
Soitan ja laulan ja touhuan bändissä nimeltä Stalingrad Cowgirls.
Ny alakaa bloggailu.

Tosi outoa kirjoitella blogia, jota kaikki voi lukea. Tähän asti kun oon keskittynyt enemmän friends only -tavaraan tuolla Livejournalin puolella... Mutta tänään tosiaan Henna ajatteli ääneen tällasta ihan kaikille avointa blogia. Ja kun tuo Räppänän Töniki on alkanut bloggailemaan, ni ee helevetti, pitihän se itekki.

Tänne aattelin kirjotella vähän mitä sattuu. Ehkä enemmän kuitenkin päivieni kulkua ja erinäisiä pieniä tapahtumia kirjoittelisin ylös.

Voisin ehkä aloitella tämän viikon tapahtumista, kun ny kerta sunnuntai alkaa jo olla. Häätyy tiivistää jotenkin, kun tuntuu taas, että on tapahtunut ihan liikaakin kaikenlaista mainittavan arvoista. Oikeastaan tekis mieli kirjoittaa jo reilu viikko sitten alkaneesta studioreissustakin. Noo kahtellaan.

Perjantaina lähdettiin Hennan kanssa ajelemaan Rovaniemelle, jossa oli tarkoitus soittaa akustinen keikka. Pienen hotellisekoilun jälkeen kaikki alkoi olla ihan kunnossa ja Tivolissa ooteltiin sitten keikkaloista. Aloitettiin Roihun synttäribileet meidän puolen tunnin akustisella setillä, johon kuului omien biisien lisäksi mm. My Chemical Romancen "I don't love you", Sensefieldin "Save yourself" ja hmm... Jotain perussettiä, kuten Adamsin "Summer of '69". Oli ihan mukavaa soitella, kai. Jotenkin oli vaan semmonen viilinki, että ei ollu ihan meijän mesta. Kovin räbäytyspainoitteinen oli ilta nimittäin. Oltiin Hennan kans jäniskevennys (pupukevennys), joten ihan onnistuneestihan se ilta siitä lillui liikenteeseen. Tuli tavattua vanhoja kavereita sen illan aikana aika reilummasti, mikä oli kyllä oikein kivvaa! Illan päätteeksi siirryimme pitsalan kautta hotelliin. "Ihan kiva" reissu. Kaipas silti jotain, en tosin tiedä mitä.

Lauantaiaamuna ajeltiin Rovaniemeltä Kemijärvelle, josta napattiin Riina junasta auton kyytiin. Ajettiin Sallaan, pakattiin Sebu eli Sebastian (bändin eli OY:n auto eli Sprintteri eli Mersu eli Mese. Nimi Sebastian tulee rekkarista) ja lähettiin ajamaan Rukalle. Rukalla katselin ite vähän Kristiina Braskin keikkaa, joka oli kyllä kauheen kiva. Kylmä oli, mutta mää kuiten tykkään Kristiinasta niin paljon ja levynki oon ostanu. Hyvä oli kyllä. Roudailtiin kamat Pisteeseen, otettiin soundcheck ja himmattiin hotellin sänkyihin pariksi tunniksi. Keikka oli jäätävä. Porukkaa oli ihan saatanasti ja humala oli usealla varmastikin luja ja vähän ylikin. Tuo asia helpotti mun duunia tietysti aika paljon! Ilta meni hyvin, porukka tanssi ja huusi. Mulla oli kivaa. Tuli taas semmonen todella kotoisa olo. Kuulun lavalle. Keikan jälkeen vaellettiin väsyneinä saunan kautta nukkumaan. Kivaa oli, kiitos Ruka!

Tällä viikolla palauduttiin myös Helsingin studioreissulta. Keskiviikkopäivä meni kotiinpaluuseen. Oli mukavaa ajella autolla läpi Suomen. Tykkään erityisesti pitkistä automatkoista, sillä niissä on jotenki ihan täysin oma taikansa. Oltiin siis tyttöjen kanssa vähän äänittelemässä ja kattelemassa biisejä tuolla eteläpäädyssä. Aikaan saatiin jotain. Oon aika innoissani, vaikka ei ois syytä vielä. Pitäis tehä hirvittävästi töitä noiden biisien eteen, ja uusien kanssa. Ois yks säkkäri duunin alla, yks bridge ja huh hoi emminä ees tiiä. Baby Girl saatiin kuiten ihan kuosiin, siitä tuli hauska. Muistakaappa se, että meijän biisejä ei saa ikinä milloinkaan ottaa liian tosissaan. Nii hö. Kannattaa suhtautua tietyllä varauksella aina siihen meijän settiin. Todennäköisesti tullaan tekee vielä jotain muutoksia noihinki nauhotteloihin, mutta kyllä noista sen idean saa. Eihän tässä vielä mistään toisen levyn ilmestymisestä puhuta, ei todellakaan. Vähän tällasta alustavaa touhuilua ja tuhinaa vaan. Mutta se on ainakin selvää, että seuraavan levyn kanssa tehdään hitosti enempi duunia ku edellisen. Mitään keskeneräistä ei oo järkeä nakata ulos.

Mutta mitäs nyt! Päätä särkee ihan järkyttävän paljon. Kahvi jotenki saa mun pään jyskyttämään nykyään. Hirvittävä väsymys ja turtana oon muutenki. Niskat jumissa ja tuntuu ihan siltä, että kello ois jo lähempänä puoltayötä. Tänään tosin pitää katsastaa vielä Idols. Paitti ei siinäkään oo oikein mitään jännää. Paitsi Pete. Tytöt on vähän laimeita. Tai no, ei Hanna Pakarisen jälkeen oo nuo naiset oikein pystyny paremmaksi pistää. Ymmärrän ihan vitun hyvin, onhan Hanna sentään jotain erityistä. Kristiina Braskilla on mukavia biisejä ja se on ihanan hento laulaja. Siihenpä nuo jääki nuo Idols-neitokaiset, jotka on meikäläiseen toiminu. Mutta mutta. Mie taidan tästä liikkua johonki suuntaan, väsyttää niin lujaa että mie sammun tähän paikkaan ihhajjustttny.

Palaillaan!

I just have to hear
Those sweet words
Spoken like a melody