Pitäisikö huolestua, oon keittiössä. Ja teen ruokaa. Edellisen kerran kokeilin tätä samaa settiä, jauhelihakastiketta siis. Silloin kastikkeesta tuli pahan näköstä ja hajusta. Kaiken muun lisäksi siitä tuli vaaleanpunaista. Tämänpäiväinen kastike lähti keltaisesta liikenteeseen ja on nyt lähes väritön. Mä en tiedä, onko se hyvä judu. Sain yhdeltä kaverilta vinkkejä tämänkin (supervaikean ruokalajin) onnistumiseen.
Pitäänee syödä tää jotenki nopeasti pois alta vielä kun oon yksin kotona. Ei jotenkin nyt oo se fiilis, että haluais nähdä muiden perheenjäsenten ilmeet, kun ne yrittää vääntää meikäläisen mössöjä naamariin. "Tämähän on ihan hyvää......"
Voi elämänkevät.
Kissa ainakin norkoilee tässä sen näkösenä, että se vois syödäkin tätä.
Muistan eräänkin kerran, kun tein pitsaa kotona. Nälkä oli tietenkin hirveä ja varmasti tiedätte, millaista on käydä esim. kaupassa nälkäisenä tai tehdä ruokaa nälässä. Laitoin siinä sitten varman päälle niitä täytteitä. Oli herkkusientä, oli tonnikalaa, oli kinkkua, oli ananasta, oli varmaan paprikaakin, oli jalapenoja ja juustoa hirveä läjä. Pitsasta tuli lopulta korkeampi kuin mitä se oli leveä. Jaksoin syödä neljäsosan ja sitten annoin periksi.
Lauantaina suuntaan Rovaniemelle. Se tarkoittaa sitä, etten voi huomenissa sitten oikein juhlistaa Halloweeniä. Eipä tuo minua suuresti haittaa. Ihan hyvä ottaa välillä iisisti ja nauttia ihmisten seurassa ilman mitään ylimääräisiä aineksia!
(voi elämä että oli pahaa ruokaa)
Kävin koulun jälkeen ostamassa ulkoisen kovalevyn ja maksoin koneen jämät. Koulu oli tylsä. Nyt vois keitellä kaffet, minkä jälkeen nukkuis päiväunet! Kuulostaa hyvältä. Nää mun päivät menee nykyään tällä samalla kaavalla. Ei oo keikkoja, jotka tois vähän muutosta tähän arkeen. Kovasti ois kyllä asiaa, joka tarttis kirjoittaa biisiksi. On tapahtunut kaikenlaista.
TIME HEALS NOTHING.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti