24 HOURS.

Öää moi!

Edellisestä merkinnästä on yllättäin kulunut tuhat vuotta. Hehheh, ei nyt oikein tää kirjottelu lähe. Oon keskittyny lähinnä tohon mun henkilökohtaseen paperiversioon ja livejournaliin, jota lukee vaan harvat ja valitut. Friends only -tavaraa. Mut samat asiathan vois oikeastaan höpötellä täällä. Jotenki tuhat päiväkirjaa ei ny oikein lähe. Jos nyt kuitenki jotain pistäis ylös.

Luin tossa edellistä merkintää, ja silloin oli vielä joululoma. Eli siitä on joku reilu kuukausi. Jeees, ihan hyvä tauko tässä välillä. Studiossa ollaan pariin otteeseen käyty ja homma alkaa olla purkissa. Jotain miksauksia ollaan jo kuultu ja meininki tuntuu olevan ihan OORRRAIT.

On myös tapahtunut kaikkea muuta jännittävää. Pari viikonloppua on menny seikkailuissa. Eka Hämeenlinna-Tampere -akselilla ja sitte Helsinki. Helsinki on ollut aika yllättävä ja oon menossa sinne taas nyt tulevana viikonloppuna. Vaikka nyt ei oo ees studioo. Mut löytyy kaikkea muuta jännittävää, ehkä jopa jännittävämpääkin. Ja se o hienoa, en jaksais millään odottaa. Vielä ois pari duunipäivää ennen sitä. Tai siis... Ylihuomennahan mä jo lennän sinne! Tuntuu, et tää viikko on menny ehkä maailman hitaimmin. On ollu vaikee keskittyä olennaiseen - siis töihin. Mut jotenki tästä kai selviytyy. Kahvia, tupakkaa ja hyvää musaa. Ei turhaa stressiä. Mikäjottei.

NEW POLLUTION.

Aika taas vähän päivittää. Pitäis leikellä kynnet ja maalailla ne taas uusiksi. Tarttis keittää kahvia ja ryömiä suihkuun. Ehkäpä kuitenkin ensin istahdan hetkeksi tähän koneelle. Tai siis löysäilen omalla sängylläni läppäri sylissä. On nimittäin ollu ihan hirmuisen mukavaa vaan ottaa iiisisti. Pelkäsin joululoman alkajaisiksi, että sairastuisin. Muutamana edellisenä jouluna se kävi jo tavaksi. Tuli stressattua paljon ja sitte ko loma alkoi, stressi katos ja flunssa tuli paikalle. Musta tuntuu, että sairastuminen odottelee vielä aikaansa, sillä mulla on pienenpieni stressi tässä vielä jouluaattoon ja joulupäivään asti. Ollaan nimittäin Hennan kanssa reenailtu hieman akustista settiä nämä edelliset päivät. Piano+kitara+laulut. Parisen tuntia tarttis soitella ruokailumusiikkia tuolla eräässä Sallatunturin hotellin ravintolassa. Turistit halusivat valkean joulun, saivat sen, ja nyt me saatiin Hennan kans pienen työhomman tähän joulun päälle. Ihan mukavaa. Mitäpä muutakaan me tehtäis jouluaattoiltana. Jouluhommat on kuitenki ohi jo ajoissa ennen iltaa. Joten pieni lisätienesti tuskin on pahaksi. Ollaan treenailtu jo ihan hyvin, biisejä on tuhat ja kaikki menee suht ok.

On ollu aivan ihanaa nukkua liian pitkään ja mennä miten tahtoo. Nytkin kello on kohta puoli kaksi! Oisin normaalisti ollu töissä jo tuhat tuntia ja jäljellä ois vielä yks. Paitsi että nyt on keskiviikko, mulla ois jäljellä vielä parikin tuntia. Tottakai töissä aika kuluu ihan mukavasti, rutiini on rutiini, se pitää asiat jotenki kuosissa. Mutta tämmönen löysäily on ihan tervetullutta juuri nyt. Puolikkaan vuoden tuota paahtoa jaksoi ihan jees, mutta nyt alkoi tuntua jo aika jäätävältä istua töissä. Oli kovasti tekemistä, erikoissuunnitelmia oppitunneille ja joulujuhlien harjoitteluja ja kaikkea. Roudaamista, järjestelyjä, reenejä...

Mitähän tuota tekis uuuutenavuotenana. En vieläkään tiedä, onko tuo perhana yhdyssana vai ei. Varmuuden vuoksi yhteen. Suunnitelmia ois muutama, mutta jotenkin ÄÄSH. 1.1.2010 lähettäis junailemaan Helsinkiin (melkein) vikoihin studiosessioihin. Kiirus perkele!

Death to the martyrs.

MOI!

Ai niin muuten mullon uus tukka, tässon vanha ja siinon uus! Tuosta uudesta ei ny oikein näy, mut siinon vaan pituutta!

Heipparallaa!

Nyt on joululoma alkanut mullakin täällä. Eilen oli lukion joulujuhla, jossa mun tartti olla vaan opettajien esityksessä ja tuppasin mukaan myös lukion kakkosten yhteislaulun säestyshommiin. Juhla meni mukavasti ja kaikilla tuntu olevan ihan ok fiilis muutenki, lomat ku alkaa ja kaikkea. Tänä aamuna olikin sitten yläkoulun hommia, jossa olin tavallaan ohjaamassa ysien jouluevankeliumia. Kuvaelma oli aikalailla musiikkipainotteinen, mutta siinä oli kaikennäkösiä nättejä "enkelivalokulkeita" ja muita. Tuli ihan hämärä olo, kun kaikki meni niin hienosti. Se porukka oli jotenki erikoisen mukava ja tosi taitava, oli oikein ilo olla mukana tekemässä sitä numeroa siellä. Melkein tippa linssissä. Ehkä suurimmaksi osaksi toki odotetun loman takia, mutta jotenki se pitkä proggis saatiin kunnialla päätökseen ja musiikkiin olin erityisen tyytyväinen. Saatiin tehtyä mielenkiintoset sovitukset lauluista. Siellä siis oli musiikkina Walking in the air (huilu ja piano ja valokulkue), Pieni rumpali (iso kööri laulamassa ja paljon rumpuja), Mary's Boy Child (piano ja laulu, hieno oli saada englanniksikin sinne jotain biisinpätkää ja esittäjällä on kyllä mukavan persoonallinen ääni, hienoa kuunnella), Ilouutinen (reipas, nopeahko versio koko bändin voimin, iso kööri taas laulamassa), Tulkoon joulu (mun henk.koht. lemppari, paljon laulullista sovitusta [stemmaa, aaa-vokaaleja säkkäreissä, vahvat liidit, mahtipontiset kertsit, mukavat kitarasovitukset [vähän sellanen raskaampaajoulua-tyyppinen], huilukin oli säkkäreissä mukana) ja Kolmen kuninkaan marssi (lujaa laulua isolla köörillä, hieno).

Ihmiset oli ite mukana sovitusten tekemisessä ja teki minunki homman paljon helpommaksi. Porukka oli niin jotenki omistautunutta ja musikaalista, että tätä ei oikein voinut edes työksi mun osalta kutsua. Äänentoisto toimi. Aiemmin on ollut ongelmaa saada lauluja kuulumaan tuolla äänentoistoja, kun yleensä ihmiset laulaa kovin pienellä äänellä. Nyt saatiin jotenki sellanen vaihde päälle, että laulut tuli täysiä ja vielä hyvänkuulosesti.

En nyt tiedä, miksi tästä vaahtoan. Aattelin vaan koko syksyn, kuinka tuo duunipaikka ei vaan oo mun. Suurin osa aamuista meni tosi paskoissa fiiliksissä, kun en oikein tuntenu oloani kotoisaksi siellä muiden pätevien opettajien joukossa. Mutta sitten tuommosen projektin kautta sitä taas ymmärtää, miksi mä ylipäätään sinne lähdin. En tiiä siitä, tuunko oikeestikkaan muiden nuorten kanssa toimeen juuri, mut tää tietty porukka oli nyt aivan ainutlaatuinen. Nei oo enää semmosia ilkeitä vilkereitä, niinku esim. vuotta nuoremmat, vaan just siinä kynnyksellä, alkaa tavallaan jo ottaa vastuuta.

No joo, tää oli vähän tämmönen päivitys tänään.

MITÄS!

Moimoimoi!

Ehkä nyt taas vois hieman päivitellä tätäkin blogia. Oon kyllä vähän harmissani, kun ei muka ole ollut aikaa kirjotella tänne mittää. Jospa tuota ryhdistäytyisi nyt, kun lomakin kohta alkaa. Elikkä homma on seuraavanlainen: joululoma alkaa lauantaina, perjantaina ja lauantaina on joulujuhlat koululla! Hommat menee ihan jees ohjelman osalta. Suurin duuni ollu ehkä ysien kanssa ku on tarttenu järkätä evankeliumiin musiikki. Onneks ne ihmiset soittaa hyvin ja laulaa kans, nii ei oo niiin paha ko vois kuvitella. Oikeastaan aika helppoa! Ja tosi mukava porukka noin muutenki.

Huhhuh. Puolet duunivuodesta ois sitten niinku siinä. Ihan jännittävää, enää toinen samanlainen puolisko (vain viis kuukautta!!) ja sit mää pääsisin liikahtamaan. Tai no, pääsisin ja pääsisin, mikä mua nyt täällä piettää? Ei mikään. Mut jotenki, pakko kai oli vähän selvitellä päätä ja tehä duunia. En mie ehkä vuos sitte ollu ihan valmis muutenkaan, siinä oli sattunu niin paljon kaikkee. Koulu oli loppunu, oli ollu kirjotukset, jännittäviä virheitä ihmissuhderintamalla ja sit vielä tuo pikkusiskon pulpahtaminen tähän maailmaan ja mutsin seikkailut teho-osastolla... Ja kesällä tuli vielä sellai olo, että on niin jotenki juureton, ettei pysty vielä lähtee. Tuli tavallaan koti-ikävä. Oishan siellä ehkä pärjänny, jos ois heti jotain töitä saanu mut. Taas tää pääparka ei ehkä ois oikein tykänny. Oon aina ollu vähän sillai, että mieli on herkillä kaikesta pienestäki... Mut nyt tosiaan joka päivä mä kasvan siihen ajatukseen, että lähtö tulee ja se on hieno asia. Ja vielä ihan sillai turvaisa olo, kun kesäkuukausiltakin tulee palkkaa. Ei oo heti niin suurta hätää, ei tipu korkeelta. Ja opiskelemaan tarttis hakea. Mä nyt vaan aattelin.. Pitäähän siellä jotain tekemistä olla. Bändihommat on toki ykkösenä, kouluun en lähe jos sit tuleeki tarpeeks hommia keikka- ja muulta musarintamalta. Mut sehän ei välttis tapahu. Pitää vähän elää jo etukäteen sitä. Miettiä hommia. Mut tänään mietittiin Hennan kans jo aika paljon ja tuli iha jänniä ajatuksia mieleen. Kaupungista ja kaikesta, mitä siellä vois sit olla.

Nyt on kyl pakko pistää nukkumaan. Tänäänki kello oli herättämässä pari tuntia ennen ekaa oppituntia, mut heräsin sit kuitenki vartti ennen. Hämärää joo. Ja tää pakkanen! Miettikää, kohta miinuskolmessakympissä. Hui helekatti, ei oo ihmisen paikka. Semmonen miinuskympin pakkanen on vielä ihan ok, ei liian lauha eikä liian kylmä. Mut tää menee jo aika jäätäväksi. Silmät jäätyy päähän. Pakko kait se on selvitä, eihän tätä kestäkkään ku kesäkuuhun asti.........

it's a big enough umbrella but it's always me that ends up getting wet.Heija

Heissan! Ehkä nyt on taas aika kirjotella tunnelmista - näin ko tää joulukuukin alkoi. Mullei itelläni ole kymmeneen vuoteen ollut suklaakalenteria, mutta tänä jouluna mutsi osti mulle ihkaoikean nallepuh-joulukalenterin. Ekan luukun takaa löytyi Nalle Huhhuh -suklaa. Miten se onkaan niin, että joulukalenterisuklaat maistuu aina ihan erille ku normisuklaa?

Myö oltiin viikonloppuna studiossa. Tai siis minä ja Henna. Kävästiin pari keikkaa kattomassa, molemmat samalta bändiltä. Apulanta soitteli siis Tavastialla. Käytiin myös tanssahtelemassa perjantaina ja lavvantaina pyörähettiin muutevvaan Loosessa. Mikä jottei. Mukava oli nähä kavereita ja tehä levyä taas vähän valmiimmaksi. Perjantaina äänittelin kahteen biisiin liidilaulut, ihan jees siis! Aiemmin ollaan touhuttu vaan yhtä per päivä, ei oikein tuo ääni oo kestäny. Nytki tarttee koko ajan olla tarkkana, ettei vaan ois grande finaaale tuolle mun äänitoiminnalle, mut ihan jees tää on kestäny. Pari päivää tuntuu edelleen olevan se maksimi.

Mää keksin loistoidiksen. stalingradbitches.blogspot.com (onkohan se nuin)

Eli tuo on meijän bändihommablogi, jonne kirjotellaan tuntemuksia. Tulee aika harvakseltaan päiviteltyä sitä, joten kekkasin, että lyyän sinne dididii JOULUKALENTERIN. Kuva ja mietelause aina jouluaattoon asti. Ite alotin tuommosella suht helevetin vanhalla kuvalla (syyskuu 2005 @ murmansk). Ja nätti mietelause. Totuus tulee lapsen suusta.

EMMÄÄ NYT MUUTA KEKSI TÄHÄN, mien osaa kirjottaa.

million miles away.

Tulipa taas otettua päiväunta. Eipä siitä sen enempää - mitä nyt parit painajaiset tuli kateltua taas. Hirveä paniikki herätessä, eikä ees muista, minkä takia. Noo. Oon vähän sairastellu! Sikaflunssa ilmeisesti iski sitten minuunkin. Tai no, eihän siitä taas tiedä, oliko se sitä possua vaiko eikö. Sallassa eivät testaa sitä, pitää vaan sairastaa kotona. Ja minähän sairastin. Perjantaiaamuna heräilin viiden-kuuden maissa siihen, että olin ihan sairaan väsyny ja osaksi myös vittuuntunut. Olin koko yön "jutellu yhen oppilaan kanssa". Just sillon ku heräsin, päätin sanoa sille tytölle, että etkö sä nyt vois vaikka nukahtaa ku koulu alkaa parin tunnin päästä. Samalla mulla oli ihan kamalan kylmä, luissa ja lihaksissa oli outo, kuumeinen fiilis. Kävin mittaamassa kuumeen (38C) ja aattelin, että LOISTAVAA. Hohoi...

Samana päivänä olis pitäny lentää Rovaniemeltä Helsinkiin alottelemaan levyn ekoja lauluäänityksiä. Olin odottanu sitä aika innolla, tiiättekö, ois päässy pois täältä viikonlopuksi ja vielä tekee lauluja. Laulujen äänitys on semmonen juttu, joka mua eniten kiinnostaa tuossa levyprojektissa - siinä voi saada niin eri juttuja aikaan ku vertaa esim. kitaroiden äänittelyyn. Mie kun en mikään kitaravirtuoosi oo, ei se mun soitto koskaan miltään erityiseltä kuulosta. Mutta lauluhommissa siihen voi saada vähän tunnettakin mukaan, siinä ne biisit saa "lopullisen fiiliksensä". Njä. No mutta se homma jäikin sitten siihen. Laulujen äänittely alkaa viikon päästä. Ei seuraaviin sessioihin mennytkään niin kauaa, ihan hyvä näin. Ei ehtiny harmittaa niin paljoa. Olin siis poissa duunista kaks päivää, perjantain ja maanantain. Isoin kuume oli pe-la-su. Sunnuntaina alko laskee meininki jo. On mulla oikeastaan vielä eilen ollu just siinä rajalla kuume, en tiiä sitten voiko sitä kutsua kuumeeksi vai ei. Duunissa mä kävin kuitenki ja sillon oli vielä ihan suht ok olo. Ei vaan jotenki ääni toiminu, tänäänki oli vaikeuksia. Pitäny ottaa vähän "iisimmin" nyt taa palautumisviikko duunissa, ei pysty vaan soittelemaan koko ajan. Siks oon jakanu hommia ja pistäny ne perehtymään joihinki tiettyihin juttuihin, kasien kanssa soiteltiin blues-kitaraa, ysit teki "omaa musaa" ja seiskojen kanssa juteltiin muuten vaan kaikesta musiikista ja miten se vois tulevaisuudessa olla osana erilaisten ihmisten elämää, esim. ammateissa ym. Siirryttiin kans joululauluihin sitte :)

what should i do?

Moi. Nukuin vähän päiväunia. Taas semmonen hieno viistuntinen... Näin paljon unia. Yöllä ei oikein tullut nukuttua, pitkästä aikaa taas unettomuutta. Mulla ei oo nukkumisongelmaa ollu reiluun vuoteen, mutta nyt näyttää taas vanha probleema nostavan päätään. Ei kyllä millään jaksais valvoa turhaan... Tuntui siltä, niinku ei ois koko yönä saanu kunnolla unta. Ja sellanen olo on ollu koko päivän. Nyt taas on töhö ja vetämätön olo tuon päiväuniepisodin jälkeen, huh huh. Eipä taas järki kulje tässä päässä.

Tukka kasvaa hurjaa vauhtia. Vertaa esimerkiksi kuvaan, jonka otin toukokuun lopulla ennen Japania. Kyllä se kasvaa. Se kasvaa sittenkin. Pitäis nää pidemmät vempulat leikata tästä eestä vähän lyhyemmiksi nyt ku tuo takajeejee ottaa lisää senttejä ja millejä. Ei nyt vaan oo saanu aikaseksi. Pitäis ehkä suosiolla odottaa käyntiä kampaajalla, mutta kun siitäkään ei taas tiedä monenko kuukauden päästä se on.

Kuuntelen James Bluntia ja muistelen taas kuinka hieno tää olikaan. Ehkä vähän nyhvöä kuunnella tätä, mut NJÄÄ enpä jaksa nyt olla mitenkään rokkitsubu. Ei aina jaksa. Ite en jaksa ees puolta ajastani. Väsymys vie voiton ja ekana se alkaa näkymään musiikkimaussa ja ulkonäössä. Meinaan joka aamu myöhästyä duunista ku lykkään herätystä aina sinne viimeseen maholliseen asti (eli vartti ennen tunnin alkua)... En ehi/jaksa meikata erityisen paljoa, en jaksa laittaa tukkaa tai miettiä mitä laittaisin päälleni. Aina oon ajatellu, että ikinä musta ei tuu sellasta, että ryömin duuniin tukka unisotkussa ja verkkarit jalassa, mut onpa seki päivä jo nähty. Useampaan otteeseen.

Jospa tuota kävis tupakilla ja kattelis vaikka jotain leffaa. Uni tuskin tulee ihan heti.