hei älä pelkää, emmä tähän sammu.

Tervehdys teille.

Oon Enni, ikää tarpeeksi ja asuinpaikka on kylymä.
Soitan ja laulan ja touhuan bändissä nimeltä Stalingrad Cowgirls.
Ny alakaa bloggailu.

Tosi outoa kirjoitella blogia, jota kaikki voi lukea. Tähän asti kun oon keskittynyt enemmän friends only -tavaraan tuolla Livejournalin puolella... Mutta tänään tosiaan Henna ajatteli ääneen tällasta ihan kaikille avointa blogia. Ja kun tuo Räppänän Töniki on alkanut bloggailemaan, ni ee helevetti, pitihän se itekki.

Tänne aattelin kirjotella vähän mitä sattuu. Ehkä enemmän kuitenkin päivieni kulkua ja erinäisiä pieniä tapahtumia kirjoittelisin ylös.

Voisin ehkä aloitella tämän viikon tapahtumista, kun ny kerta sunnuntai alkaa jo olla. Häätyy tiivistää jotenkin, kun tuntuu taas, että on tapahtunut ihan liikaakin kaikenlaista mainittavan arvoista. Oikeastaan tekis mieli kirjoittaa jo reilu viikko sitten alkaneesta studioreissustakin. Noo kahtellaan.

Perjantaina lähdettiin Hennan kanssa ajelemaan Rovaniemelle, jossa oli tarkoitus soittaa akustinen keikka. Pienen hotellisekoilun jälkeen kaikki alkoi olla ihan kunnossa ja Tivolissa ooteltiin sitten keikkaloista. Aloitettiin Roihun synttäribileet meidän puolen tunnin akustisella setillä, johon kuului omien biisien lisäksi mm. My Chemical Romancen "I don't love you", Sensefieldin "Save yourself" ja hmm... Jotain perussettiä, kuten Adamsin "Summer of '69". Oli ihan mukavaa soitella, kai. Jotenkin oli vaan semmonen viilinki, että ei ollu ihan meijän mesta. Kovin räbäytyspainoitteinen oli ilta nimittäin. Oltiin Hennan kans jäniskevennys (pupukevennys), joten ihan onnistuneestihan se ilta siitä lillui liikenteeseen. Tuli tavattua vanhoja kavereita sen illan aikana aika reilummasti, mikä oli kyllä oikein kivvaa! Illan päätteeksi siirryimme pitsalan kautta hotelliin. "Ihan kiva" reissu. Kaipas silti jotain, en tosin tiedä mitä.

Lauantaiaamuna ajeltiin Rovaniemeltä Kemijärvelle, josta napattiin Riina junasta auton kyytiin. Ajettiin Sallaan, pakattiin Sebu eli Sebastian (bändin eli OY:n auto eli Sprintteri eli Mersu eli Mese. Nimi Sebastian tulee rekkarista) ja lähettiin ajamaan Rukalle. Rukalla katselin ite vähän Kristiina Braskin keikkaa, joka oli kyllä kauheen kiva. Kylmä oli, mutta mää kuiten tykkään Kristiinasta niin paljon ja levynki oon ostanu. Hyvä oli kyllä. Roudailtiin kamat Pisteeseen, otettiin soundcheck ja himmattiin hotellin sänkyihin pariksi tunniksi. Keikka oli jäätävä. Porukkaa oli ihan saatanasti ja humala oli usealla varmastikin luja ja vähän ylikin. Tuo asia helpotti mun duunia tietysti aika paljon! Ilta meni hyvin, porukka tanssi ja huusi. Mulla oli kivaa. Tuli taas semmonen todella kotoisa olo. Kuulun lavalle. Keikan jälkeen vaellettiin väsyneinä saunan kautta nukkumaan. Kivaa oli, kiitos Ruka!

Tällä viikolla palauduttiin myös Helsingin studioreissulta. Keskiviikkopäivä meni kotiinpaluuseen. Oli mukavaa ajella autolla läpi Suomen. Tykkään erityisesti pitkistä automatkoista, sillä niissä on jotenki ihan täysin oma taikansa. Oltiin siis tyttöjen kanssa vähän äänittelemässä ja kattelemassa biisejä tuolla eteläpäädyssä. Aikaan saatiin jotain. Oon aika innoissani, vaikka ei ois syytä vielä. Pitäis tehä hirvittävästi töitä noiden biisien eteen, ja uusien kanssa. Ois yks säkkäri duunin alla, yks bridge ja huh hoi emminä ees tiiä. Baby Girl saatiin kuiten ihan kuosiin, siitä tuli hauska. Muistakaappa se, että meijän biisejä ei saa ikinä milloinkaan ottaa liian tosissaan. Nii hö. Kannattaa suhtautua tietyllä varauksella aina siihen meijän settiin. Todennäköisesti tullaan tekee vielä jotain muutoksia noihinki nauhotteloihin, mutta kyllä noista sen idean saa. Eihän tässä vielä mistään toisen levyn ilmestymisestä puhuta, ei todellakaan. Vähän tällasta alustavaa touhuilua ja tuhinaa vaan. Mutta se on ainakin selvää, että seuraavan levyn kanssa tehdään hitosti enempi duunia ku edellisen. Mitään keskeneräistä ei oo järkeä nakata ulos.

Mutta mitäs nyt! Päätä särkee ihan järkyttävän paljon. Kahvi jotenki saa mun pään jyskyttämään nykyään. Hirvittävä väsymys ja turtana oon muutenki. Niskat jumissa ja tuntuu ihan siltä, että kello ois jo lähempänä puoltayötä. Tänään tosin pitää katsastaa vielä Idols. Paitti ei siinäkään oo oikein mitään jännää. Paitsi Pete. Tytöt on vähän laimeita. Tai no, ei Hanna Pakarisen jälkeen oo nuo naiset oikein pystyny paremmaksi pistää. Ymmärrän ihan vitun hyvin, onhan Hanna sentään jotain erityistä. Kristiina Braskilla on mukavia biisejä ja se on ihanan hento laulaja. Siihenpä nuo jääki nuo Idols-neitokaiset, jotka on meikäläiseen toiminu. Mutta mutta. Mie taidan tästä liikkua johonki suuntaan, väsyttää niin lujaa että mie sammun tähän paikkaan ihhajjustttny.

Palaillaan!

I just have to hear
Those sweet words
Spoken like a melody