27.10.2008

i need the ending so why can't you stay just long enough to explain


Ja taas päivä jotenkin pulkassa. Sitä tuntuu joka ikinen päivä odottavan jotain erityistä ja hienoa ja ihanaa, mutku. Mutku sei koskaan ilmesty tai oo totta tai edes mitään. Oon tällainen negapallo. Mutta muuten on ollu ihan kivaa! Pitkästä aikaa nukuin päiväuniakin, mutta piti herätä syystä tuntemattomasta. Hennalla oli taas hätä ja autossa oli ahdasta. Koulussa kävin tunnin verran. Sekin yksi tunti sai mut vaan paremmin varmistumaan siitä, että välivuosi häämöttää edessä erittäin kirkkaana ja lupaavana. Mukavaa, kun saa keskittyä pelkästään musiikkiin. Jos elämä menee päin helevettiä, niin sitten kehitellään duunia. Jos musiikki "ei ookkaan se niinku se siis sillee Mun Juttu", niin sitte vaihetaan alaa. Ei piä ressata liikaa elämästään. Miksi minä lähtisin johonkin kouluun nyt lukion jälkeen vaan sen takia, että elo ois varmempaa? Tahon eka kokeilla sitä, mikä tuntuu oikeimmalta. Muutenki kivvaa, kun pääsee muuttamaan Helsinkiin ja kaikki on lähellä ja elo on loisteliasta (hö hö hö)...

Napin kohtalo on edelleen epävarma. Mummi tosin alkaa lämmetä ajatukselle.

Otin tuossa just tällaisella WEBKAMERATOIMINNOLLA kuvan minusta ja Aaposta. Joo, kirjotellaan Aapon kanssa tässä tätä mun blogia, se istuu tässä mun sylissä.Tai sit mien vaan oo huomioinu sitä tarpeeksi tänään. Aapo on valloittava.

Meillä ois perjantaina luvassa pienet Halloween-pirskeet. Itsehän olen käynyt jo ostamassa itselleni pientä asustetta kyseisiin pippaloihin, heh heh. Täytyy kyllä ehottomasti ottaa kamera mukaan, mullon ehkä loistavin visio ikinä...

Laitoin tuossa koneelleni musiikkia juuri muutamalta cd-levyltä ja siirsin tuommoselta ulkoiselta kovalevyltäkin muutamat rallit. Kyllä nyt luulis, että poppi soi. Pitäis vaan tavalla tai toisella päästää irti noista negailumasistelubiiseistä ja keskittyä joihinki räväkämpiin biiseihin. Ei tulis niin typerä ja suru olo sitte muutenkaan. Pitäis samantien skipata kaikki Uniluubit, Aalauvat, Yamagatat ja kaikki saatana. Sitte tarttis kuunnella vaan jotain Hardcore Superstaria tai Backyard Babiesia (paitsi Babiesiltaki laittaisin soimaan vaan Painkillerin, Roadsin ja muut).. Ja noiden kahden bändin kohdalla on se ainoa ongelma, että tulee aina sellanen hullu maailmanvalloittajafiilis, eikä millään kehtaa pysähtyä ja sitten sitä vaan suunnittelee kaikkea. Hopotihoi. Oispa vaan jotain easylistening-tavaraa, nii elämä ois jo helevetisti helpompaa.

Mutta kyllä se mitään ja ei se siitä!

Päätin muuten tänään, minkälaisen tatuoinnin otan seuraavaksi. Visio on vahva. Kun oon muutenki aatellu alkaa rakentaa sleeveä vasempaan käteen, nii päätin sitten lähteä suosiolla vaan alastomasta naikkosesta liikenteeseen. Nyt pitäis vaan löytää sopivan hyvännäkönen leidi killumaan mun käteen. Emmie siitä värillistä halua. Muita kriteerejä ei sitte oo. Pitäis kai alkaa nyt miettimään ja suunnittelemaan sopivanlaista. Jee!

'cause my self-esteem
it's been low
go ahead and count
it's been lower than low

3 kommenttia:

Laura kirjoitti...

Voi sinnuu tyttö kuule, samanlaista peeaskaa soon tää elämä täällä etelä-Suomessakkii. Jospa vaihdettais paikkoja? Mua kiinnostais pohjoisempi meininki.

-enni. kirjoitti...

voi että, vaihdetaan paikkoja koska vaan! mie kun oon tätä touhua jo katellu vähän liianki pitkään. parin viikon reissun pohjoseen kestää vielä helposti, mutta jos täällä pitää asua vuodesta toiseen, nii järkihän siinä mennee lopulta :)

259595 kirjoitti...

I like your cat! He is so serious. What is his name? ^________^