skip to main |
skip to sidebar
Jo vain. Heitin tuohon tuommosen jäniskevennyksen näin niinku tähän suht harmaaseen ja tylsään todellisuuteen. Kuvahan on otettu edellisenä vappuna. Mulla on asiaankuuluvat hassut varusteetkin päälläni. Tallentelin tuossa kuvat koneeltani erityistalteen, jos tää vaikka sattuu joskus räjähtämään tää kone itessään. Selaillessa esimerkiksi viime kesän kuvia, tulee kyllä kaameenkivaolo. Oli ihan mukava kesä kieltämättä! Tuli kierrettyä parit festit ja soiteltua pari settiä rokkenrollia. Hienova oli kyllä. Tuli koettua vähän vaikka mitä ja tutustuttua erilaisiin olotiloihin, joista humala tai krapula kävi ehkä tutuimmaksi. Uusia ihmisiä ja vanhoja ihmisiä ja aurinkoa ja. Käytiin me tyttöjen kans uimassakin! Se oli yhtä hirveää, mitä aina ennenkin. Mitkähän festit ne oli hmm... No, kuitenkin. Joo se oli se reissu ku kielet katkeili, piti soittaa epävireisellä lessulla, Hennan bassokamat hajoili ja Giant Leapin kaveri sanoi meitä ihkuiksi stallareiksi. Hyvä meininki hyvä meininki. Ääni oli tietysti pois (sitä ei tartte ees mainita, ko se oli mun normitila kesällä). Darra oli päällä, kyllä vain. Eisemtn. Hehhee meijän monitorimatti jubaili vaan jonku neitimonitoritädin kanssa kesken keikan ko Hennalla hajoili ja hiljeni kamat. Oli se kyllä reissu. Kuumakin oli. Mie soitin muistaakseni ilman kenkiä. Jumalauta kyllä oli pakko olla hitusen levottomat jalat, ko tuntu siltä, että käveli tulisilla hiilillä. Fiddu. En vaan jaksanu laittaa kenkiä jalkaan. Emmie kyllä laittanu tukkaa tai meikannutkaan sille keikalle. Höh. Tais olla kesä lopussa ja meikä finaalissa siinä vaiheessa.
Ja tiedättekö mitä! Meillä on kaks keikkaa vielä tän vuoden aikana. Yks Kemissä ja yks Rovaniemellä. Kivaa kivaa kivaa. Kemissä ollaan 6.12., elikä itsenäisyyspäivänä. Pitäis keksiä jotain spesiaalia noille keikoille, kun kerta Cavalryakin on tulossa meseen! On ainakin uusia biisejä tulossa, että sen puolesta on ainaskin uutta meininkiä. Mutta pitäis keksiä jotain kivaa. Hmm. Mien oikein jaksa kirjotella nyt, koska ajatus lentää jossain ihan muualla! Nimittäinnn.... Tää Enni on erittäin tykästynyt erääseen höpsöön. Mutta ei siitä enempää kuiten, laitan siis tähän vähän kuvia edelliseltä kesältä! Tosson eka laivareissulta Tommi, Henna ja Viltsu. Kakkoskuvassa Tommi ja Toni ei tajua jotain mitä Riina tajuaa. Kolmoskuvassa on lähikuvvaa meijän auton ikkunasta, johon Riinalla pääs pahaolo. Taustalla Riina, Kirsikka ja Tomba. Viimenen kuva on Wanajafesteiltä tsekin saundissa ennenko vestit on alkaneetkaan.
No jaa terve! Täytyy myöntää, että olen unohtanut tehdä kaikkea tällä viikolla. Tarkoituksena oli kirjoittaa äidinkielen essee, käydä keittelemässä mummolle kahvia ja ehkä käyttää sitä kaupassa, piti kirjoitella tätä blogia ja siivota (oonhuono) ja tehdä paljon ja lisää musiikkia. Kaikki noista jäi jotenkin puolitiehen. Mutta tämän viikon paras juttu (täällä Sallassa) on se, että raahauduin salille Hennan ja Elisan kanssa. Käytiin tuossa parina päivänä tunnin setit nakkelemassa ja toisena päivänä kävin myös tunnin mittasella lenkillä. Nyt viikonloppuna pitää ottaa vähän välipäiviä tähän, oon nimittäin _aika_jumissa_. Eilen oli vaikeaa jopa istua. Löysin itsestäni taas kerran mitä ihmeellisimpiä lihaksia! Pitäis nyt vaan jaksaa pitää tuo säännöllisenä. Otettiin tyttöjen kans pienoinen tavoite : kesällä 2009 uskallan laittaa bikinit päälle, ihan huoletta. Onnistuu!
Sain postista vähän alushousuja. Tilasin viidet alushousut, hintaa niille tuli 111 euroa. Älkää kysykö miksi, sillä en itsekään tiedä. Kuka ääliö ostaa monen kympin alushousut? o/
Niin se äidinkielen essee. Piti kirjoittaa se eilen, mutta näyttää vakavasti siltä, että se venyy viikonlopun yli. On nimittäin hiukkasen mielenkiintoisempaa ajateltavaa juuri nyt! Valitsin aiheeksi biisin, jonka sanoma/merkitys on muuttunut toisen tai useamman kuuntelukerran jälkeen. Otin Hassisen Koneen Muoviruusuja omenapuissa -biiiiisin. Sen lyriikka on nimittäin alkanut pikkuhiljaa avautua vasta edellisinä vuosina, mikä on ihan ymmärrettävää ottaen huomioon sen, että Hassisen Konetta aloin kuuntelee öbauttiarallaa 10-vuotiaana.
Mietittiin tänään Hennan kanssa uusia tatuleerauksia. Tekis mieli ottaa tuonne alahuulen sisäpinnalle jotain. Hähä, se ois niin siisti. Aattelin, että kun tuolla Kemin Koodikeikalla on tatuointi- ja lävistyspiste, niin vois käydä nakkelee jonku korun vaikka siinä keikkaloisen jälkeen. Oon halunnu kielihässäkkää jo pienen tovin. En itelleni kyllä muita erityisen näkyviä lävistyksiä ottais, en osaa olla. Mutta kielilävistys ois erittäin tervetullut. Tai joku muu, joka on tuolla vaatteiden alla. Ja nyt ois hyvä sauma ottaa se lävistys, kun ei keikkoja tai studioita oo aikoihin. Ei tulis sössöä. Tatuointia en siellä Kempossa millään ottais, sillä oon vähän aatellut, että teen kaikki samalla tatuoijalla. Elikkä Partasella Rovaniemellä, niinku oon tähänkin asti ottanut. Suosittelen !
Tää on ihan älytöntä. Heräsin joskus aamuyöllä ja olen valvonut siitä asti. Ei ole uni oikein napannut. Sain minä nukuttua ehkä sen kolme tai neljä tuntia, mutta sitten vaan loppui. Heräilin ja keittelin kahvia. Meikkailin rauhassa, laitoin vähän tukkaa ja kuuntelin musiikkia. Keskellä yötä. Mikä ihme muhun on tullut? ...
Tännään kuitenkin Rovaniemelle taasen. Vähän mutsia ja kissoja moikkailees ja vähän kaikkea muutakin siinä sivussa. Tykkään kyllä noista reissuista jo siinäkin mielessä, että pitkät automatkat on niin rentouttavia. Eihän tuo kestä kuin pienen hetken verran, verraten esimerkiksi Salla-Helsinki -väliin. Mutta pari tuntia kuiten. Hyvää musiikkia ja ajatuksia ja ajelua ja. Ohan se elämä heleppoa.
Nyt Enni käy vähän pelaamassa Call of Duty nelosta Veteran -tasolla (mikä on kamalaa, koska kuolen heti) ja lähtee sitten kouluilemaan. Ainiin, pitää käydä hakee Tony the Beat kans ko se raukka tuhos jalkansa liukastelemalla.
Take care!
i can't concentrate until i make you mine.
Piti ihan tarkistaa, mitä olin viimeksi kirjoittanut. Bloggaaminen on nimittäin jäänyt aika vähälle muutaman viimeisen päivän aikana. Viikonloppu meni tosiaan Rovaniemen puolella ja reissu oli aivan kiva! Nice is good. Perjantai meni Tivolissa Slapin Bettyä katellessa. Lauantaina käytiin Grandessa, mutta jämähdettiin sinne (jotenkin mystisesti) valomerkkiin asti. Kyllähän se aika kuluu hyvien ihmisten ja viskin merkeissä, täytyy myöntää! Oli mukavaa nähdä Pyryä mm.! Kyllähän ne Comicon safkat on jotaki niin hyvvää, mutku niitä ei koskaan oikein saa syötyä loppuun asti. No, ei voi ainakaan sanoa että nälkä jäi!
Mie oon vähän sitä mieltä, että kahvia ei koskaan voi juoda liikaa. Toivoo Enni, näin niinkö viidennen kupin jälkeen ja edelleen maistuu. Soittelin tuossa hetkisen pianoa, pitkästä aikaa. On vaan vähän ilkeä pimputella, kun vire on mitä järkyttävin. Tuommonen vanhahko peruspiano kun on, eikä virittäjä oo käyny varmaan kymmeneen vuoteen... Sounds nice. Mutta onneksi mullon tuo uus akkari, josta en millään saa tarpeekseni. Olen tässä yrittänyt alkaa tekemään uutta musssiikkia, mutku. Ulosannissa on vähän ongelmia. Ajatuksia on tuhat ja yks, mut nei tuu ulos siinä muodossa ku haluisin! Turhapa tuota inspiraatiota ois ootella, ko niitä ei ikinä tuu. Pakko on paras muusa, niinko mulle on sanottu.
Ulkona on pikkasen ihana pakkanen. Vaikka oon muutenki tämmönen vilukissa ja vihaan kylmää, on se kuuman kesän jälkeen mukava pysähtyä ja rauhottua. Pakkanen, tähtitaivas, täysikuu. Sitä alkaa väkisinki masentua, ihan vaan negailun ilosta. Tässä on viime aikoina menty fiiliksien puolella ääripäästä toiseen tosi pienen ajan sisään. Nyt ei oikein tiedä, mitä ajatella mistäkin. Ylläripylläri.
Cheers,
motherfucker of the year.
Jahas päivää. Tänään käytiin mutkat Oulussa, jossa näin mm. Saanaa ja Tonia! Oli mukavaa. Käytiin syömässä Hennan ja Jussin kanssa, minkä jälkeen shoppailtiin itsemme kuoliaiksi. Itse ostin peruspaitoja, joita mulla on todellakin liian vähän. Sukkia! Laukku! Vähän koruja! Kaksi kirjaa (Iggy, Slash) ja uuden hajuveden. Vanhat alkoivat olemaan jo suht finaalissa. Ostin myös pikkusiskolle vähän synttärilahjaa Body Shopista. Piti käydä hakemassa Kullakselta korvatulpat, ettei kuulo mene reenaillessa. Päädyin kuitenkin testailemaan akustisia kitaroita, joista yksi herkullinen lähtikin sitten mukaani! Soundi ei oo turhan lankku ja se tuntuuki kivalle, kielet on aika alhaalla. Olen ihan innoissani siitä. Nyt ei muuta kiinnostaisi tehdä kuin soitella kitaraa!
Taidan ottaa akkarin messiin Rovaniemelle. Ehkä siellä ehtisi tehdä vähän musiikkia. Huomenna kuitenkin Slap Betty!, jota ootan innolla!
Selostus jäi lyhyeksi, mutta väsy vie voiton. Vaelsin nimittäin tämän päivän vain kahden tunnin yöunilla. Ei pitäisi valvoa ja mietiskellä hölmöyksiä. Ja tuo mun satukirja (Mötley Crüen Dirt) ei ainakaan väsytä yhtään, vaan pakottaa lukemaan "vielä seuraavan sivun".
Oi miten mahtavaa. Skippasin koulusta kaksi tuntia kiinnostuksenpuutteen vuoksi ja pelasin COD4:n loppuhun sillä iiseimmällä tasolla. (Elikkä suomeksi: Äksboksilla jyystin Call of Duty - Modern Warfarea). En varmaan ikinä uskalla pelata veteraanilla sitä, mutta saavutushan tämäkin on. Ainakin minulle. Aattelin tilailla tässä sen CoD vitosenki, mut täytynee punnita vielä... Ehkä pitäis opetella tuon nelosen kanssa ihan kunnolla, ennenko lähtee uusia hakemaan. Pelottavin kohta oli ehkä tarkka-ampuileminen Tshernobylissä. Voi elämänkevät, että sydän pomppi kurkussa. Niinku Henna tuossa tänään mainitsikin, se pelaaminen oli lähinnä niinku jotain hyvää sotaelokuvaa kattois.
Juurikin selvisi, että Slap Betty!n keikka onkin perjantaina! Onneksi olen menossa Rovaniemelle jo silloin. Olin koko ajan menossa keikalle vasta lauantaina. Selvyys tuli ja elämä o hienoa.
when you get out of the hospital
let me back into your life
i can't stand what you do
but i'm in love with your eyes
Päivä meni istuessa ja ihmetellessä. Digiboksi pätkii ja Big Brother on täynnä julkisia eläimiä.
Itse odottelen tulevaa lauantaita aika innolla, nimittäin silloin on Rovaniemen Tivolissa mm. Slap Betty! soittamassa. Mukavaa päästä kattelemaan ukkeleiden keikkaa pitkästä aikaa. Ja oikeastaan ihan mukava päästä Sallasta taas hetkeksi ulkoilemaan.
Viikonloppu meni railakkaissa tunnelmissa, joten on erittäin jees ottaa nyt iisisti kotona. Ja ensi viikonloppu iisisti Rovaniemen kotona.
Pitäisi varata taas tatuointiaikaakin, mutta kun en oikein saa aikaiseksi. Enkä löydä sopivaa kuvaakaan.
En nyt oikein saa aikaiseksi muuta kuin negailua, joten siirryn tästä sänkyni uumeniin lueskelemaan kirjoja.
Tilasin eilen alushousuja vajaalla sadalla eurolla.
Kyllästyin tänään ihmisiin, joilla ei ole minkäänlaista selkärankaa. Minulla ei ole tapana puhua ikäviä asioita ystävistäni niiden selän takana, joten se touhu on minulle outoa ja vierasta kaikinpuolin. Ja jos en pidä jostain ihmisestä, skippaan paskanjauhannan heittämällä koko ihmisen kauas mun elämästä. Tässä oon pienen ajan sisään törmännyt liian usein sellaisiin tapauksiin, jotka eivät jaksa arvostaa ystävyyttä missään määrin. "Kaverin" seura toki kelpaa, mutta heti kun kaveri häipyy maisemista, alkaa paskanjauhanta.
Miksi pitää sitten tuhlata aikansa ihmisiin, joista ei oikeasti välitä? Ehkä syy on se, että on kuluttanut liian monta vuotta elämästään omassa ylhäisessä yksinäisyydessään.
Lopettakaa ihmiset tuo paskanjauhanta, koska mua esimerkiksi ei kiinnosta enää minkään vertaa kuunnella mitä sun frendi teki ja kui sää vihaat sun frendii ja kui se frendi ajattelee vaan itseään.
Mikä ajaa ihmisen tuommoseen tilanteeseen?
Jumalauta, sen ku tietäis. Miksi pitää vetää draamaa irti jokaisesta pienestä vastoinkäymisestä? Eikö elämässä muuten tapahdu mitään, vai onko se vaan ihan vitun siistiä leikkiä päivästä toiseen marttyyria?
Ja jos mie lähen ulos, mie lähen pitää hauskaa.
Mun tarkotus ei oo känni-itkuilla tai lohdutella känni-itkuilijoita.
Mua ei kiinnosta, mitä kukakin tekee. Enkä mie jaksa lähteä ulos
vain sen takia, että löytäisin "jonku kivan pojan" jostakin.
Mien lähe miellyttämään vastakkaista sukupuolta.
Ja tietysti, kantsii joskus muistaa sekin, että kaikki vastakkaisen
sukupuolen edustajat eivät välttämättä kuitenkaan ole kiinnostuneet
sinusta. Voi kuulostaa oudolta, mutta ehkä maailma ei pyörikään sinun ympärillä.
Tää nyt vaikuttaa siltä, että kirjoitan jollekin tietylle ihmiselle,
mutta se ei ehkä kuitenkaan oo niin.
Jos tuntui siltä, että tää on kirjotettu just sulle,
kannattaa pysähtyä miettimään.
Pistäkää ny saatana asiat elämissänne tärkeysjärjestykseen.
Meikä esim. on ihan helvetin happyhappyjoyjoy sen takia,
että on ainakin tuommonen yks ihminen, jonka kans hengaillaan päivästä toiseen.
Mulla ei tulis mielenkään puhua ikävyyksiä tästä kaverista muille tuttavuuksille.
Eihän mulla ois muuten mitään järkeä viettää tämän ihmisen kanssa aikaa!
Päivää täältä Sallan pakkasesta. Ajattelimme tässä Henna-ystäväiseni kera kirjoittaa päiväkirjamerkinnän. Voin kertoa, että Salin kuningatarlehmät ovat ottaneet askeleen eteenpäin, sillä Riina oppi tänään eräänlaisen hauskan fillihässäkän. Olimme innoissamme siitä.
Kävimme Hennan ja parin muun ystäväisen kera paikallisessa kuppilassa. Voi elämä, sinne oli eksynyt eräs bilebändi, sääliksi kävi. Mummoilla oli paljon asiaa keikan jälkeen ja pitiväthän he sentään hauskaakin. Tanssilattialla. Ehkä mekin. Hetkisen verran.
Andeegsi tästä kaikesta. Riina aikoin ryömiä reenikselle huomenna _liian aikaisin_, joten saas nähdä saako neiti meitä ylös (EI).
Tähän loppuun laittaisimme erään kuvan.
Sen on ottanut eräs miekkonen erääseen Roihulehteen.
Täältä mesee. Eikun pesee. Eikun se tulikin vähän ylemmäs kuin oli tarkoitus. Menemme nakkelemaan nukkuja. Joten soronoo ja hola ja mitä ne kaikki serraanot sanookaan.... Whatever.
i wanna hear what you have to say about me
hear if you're gonna live without me
i wanna hear what you want
i remember december
and i wanna hear what you have to say about me
hear if you're gonna live without me
i wanna hear what you want
what the hell do you want?
-damien rice
Päivällistä. Tässä aattelin purkaa vähän ajatuksiani taas kerran. Mietittiin tuossa päivällä tyttärien kanssa yhtä outoa juttua. Nimittäin koulusta lähtiessäni jouduin pihalla oottelemaan ja varomaan poroja. Tyypit vaan hengailee keskellä tietä ja etsii syötävää lumen alta. Onkohan samaa ongelmaa koskaan muissa Suomen kouluissa? Että poroja hengailee pihalla.
No mutta kuitenkin... Olen päivätolkulla etsinyt naista. Koristamaan käsivarttani siis! Olen selaillut erilaisia tatuointimallisivustoja löytämättä täydellistä tyttöstä. Joten ajattelin ehkä sittenkin pistää jotain muuta jäätävää. Ihan vain siksi, koska haluan alkaa työstämään tätä vasenta kättä HETI. Oon halunnut pääkalloja jo pitkään. Ehkä teen jotain sen tyyppistä! Pitäis vaan osata piirtää.
En millään malttaisi odottaa huomista! Käyn säätää tukalle jotain ja sen jälkeen täytyy hakea Rhino Kuusamosta. Ja sitten... kauan odotettu... treenituokio. Ja uusia biisejä. Ollaan Hennan kanssa (ja myös yksinään omilla tahoillamme) työstetty uutta Stalingraadia koko viikko päivittäin. Ja sitä ennenkin kyllä. Ihan kivaa, että Hennakin on tarttunut kitaraan ja alkanut vääntää musaa. Helpottaa mun taakkaa, mutta toisaalta pidän siitä taakasta. Ja muiden mielipiteitä ja ajatuksia on aina ihan mukava (tiettyyn pisteeseen asti) ottaa vastaan.
En ole vieläkään saanut postia. Toivottavasti ainakin uudet levyt tulee huomenna, olen kyllästynyt kuuntelemaan youtubesta. Ja autossa kuuluu vaan Kristiina Braskia. Ny ei oo sellanen fiilis.
Iltasta. Ajattelin tähän illan päätteeksi kirjoittaa pienen merkinnän tästäkin päivästä. Päivän kohokohtia olivat varmastikin uuden mikserin saapuminen treenikselle ja uusien biisien työstäminen. Mikseri on jo niin valtava, etten edes jaksaisi kantaa sitä yksin! Mielenkiinnolla odotan viikonloppua, kun yritämme saada moisen vekottimen työntämään ääntä sisään ja ulos.
Koulussa ei tapahtunut luonnollisestikaan mitään mullistavaa. Ja vaikka olisikin tapahtunut, tuskin olisin huomannut mitään. Mullistava ei tarkoita kaikille samaa kuin minulle. Tarvitsen outoja mullistavuuksia. Käyn tässä jaksossa vähän matikkaa, englantia, paria äidinkielen kurssia ja kuvaamataitoa. Turhaa tuo minun mielestäni on. Koulu ei ole koskaan ollut minun paikka. Tuo asia alkaa varmistumaan päivä päivältä lujemmin. Elämällä on mulle varmasti jotain aivan muuta tarjottavana kuin koulu ja opiskelu. Tai jos kouluun lukion jälkeen vielä lähden, se on varmasti monen monen monen vuoden kuluttua vasta. (toivoo enni, mahdollinen tuleva siwan kassa)
Voicelta tuli tänään ulos meidän Kamera kiertää -hässäkkä. Täällä Sallassa kun ei Voide näy, saimme silti nauttia noista ihanista hetkistä näin niinkö INTTERVEPIN välityksellä. Aloin melkein itkemään, kun tuli niin kamala ikävä kesää ja ihmisiä. Silloin olin ehkä maailman väsynein ja kyllästynein ihminen, mutta näin jälkeenpäin noita hetkiä alkaa arvostamaan todella paljon. Joku keikoille matkustelu ja odottelu; sehän on maailman hienointa! Kun pitää keksiä kaikkea typerää ajanvietettä. Kun vittuuntuu kaikkiin ympärilläoleviin ihmisiin ja erityisesti itseensä. Keikat palkitsee niin kovasti. Kaikki ne mahtavat ihmiset ja unohtumattomat hetket korvaa kaiken väsyttävän ja pahan, mitä se touhu mukanaan ehkä tuo. Ja sitä pahaa on hyvin vähän.
Noita hetkiä alkaa arvostaa vasta nyt, kun on Sallassa lumen keskellä. Ei ole mitään tekemistä. Ei ole mitään paikkaa, mihin mennä. Paitsi treenikämppä. Joka sekin on kylmä ja tyhjä, kun rumpali puuttuu. Shit. Oispa taas kesä. Oispa kivaa taas ens kesänä.
tällaisena kesäyönä
en halunnut mennä nukkumaan
i don't quite know how to say how i feel those three words are said too much they're not enough
Se on villiä, kun alkaa suomentamaan sanatarkasti noita vieraskielisiä kirosanoja. Esimerkiksi nyt tuo minun otsikko, Mötley Crüen biisistä "Motherfucker of the year". "Olen vuoden mutsinnussija". Voi kauhistus. Ehkä siinä on kuitenki haettu vuoden vittupäätä tai vastaavaa.
Tilasin tänään vähän cd-levyjä! Posti on siis tuomassa kolme paketillista tällä viikolla. Pitäisi tulla kirjoja, xbox ja levyjä. Tilailin Mötley-himoissani muutaman levyn niiltä ja pari Hardcore Superstaria. Elän meikkirokkikautta. Paitsi että... Veikkaan kuitenkin sen kauden kestävän elämäni loppuun asti. Näyttää jo sen verran varmalta touhulta. Ja tuosta meiningistä oon tykänny jo pienempänä likkana. Joten mitäpä tuota itteänsä muuttamaan, vaikka vuosia tulisikin lisää. En halua edelleenkään kasvaa asialliseksi tädiksi, jolla on ne "perusjutut" elämässään ja kaikki on "ihan kivasti". Järkevä voi olla muutenkin. Silti menettämättä niitä asioita, jotka tuo sun elämään niin paljon.
Tein tänään yhtä biisiä. Se on vähän sellainen rallattelujuttu. Ihan mukava. Kokeilin vähän uusia juttuja näin niinkö laulajan kantilta. Jännittää vähän, toimiiko se.. Ääniala on kutistunut näin vuosien mittaan. Pikkutsubuna sitä nakkeli vaikka miten korkeita ääniä. Ny ei. Pitäis reenata ja harjauttaa tätä ääntä, että pystyis parempiin suorituksiin. Mutta puristamalla väännetyt äänet voi joskus kuulostaa helevetin hyvältäkin! Tarvii enää oottaa se Riina tänne Sallaan, että pääsee työstämään.
Käytiin Hennan kanssa istumassa reeniksellä. Soiteltiin ja kehiteltiin vähän ideoita. Se oli oikeastaan aika vaikeaa. Mie oon yrittäny ennenki tehdä toisen ihmisen kanssa musiikkia, mutta lopulta se on ollut kovasti vaikeampaa kuin yksin. Ehkä siinä saa uusia ja toisenlaisia näkökulmia biisiin, mutta mien osaa olla avoin siinä hetkessä. En saa ehkä mielipidettäni ulos, enkä uskalla kokeilla. Joten ihan selvästi mun täytyy työstää yksin. Ainakin vielä tässä vaiheessa. Jos ei riitä ni. Minkä teet.
Enkä ollenkaan pidä ilkeistä tunteettomista ihmisistä. Ne saa minut surulliseksi. Oon ollu jo hetken aikaa. Typerää, kun aina tykkään vaan niistä. Infona näin tähän loppuun.
call 911 or just hold me close
Hola fellas!Tällaista tänään. Enni palautui iltasella Rovaniemeltä, jossa kävi tsiigailemassa äitinsä uutta kämppää. Kämppähän oli hieno! Omakotitalohässäkkä, mahtanut olla kallis. Eihän tuota edes uskalla kysyä. Mutta varmasti oli rahan arvoinen. Talossa asusteli myös miekkonen ja kolome kissaa. Mie jotenkin tykkään niistä kissaotuksista niin jäätävän paljon. Tai kissoista muutenkin. Kuten kuvasta näkee, Pyhä Kolminaisuus, Enni-Aapo-Henna, ei ikinä toimis ilman kissaa eli Aapoa. Tuossa kuvassa keskitytään hetkinen hmm. Mitä lie tsiigaillaan tietokoneelta. Kissa on se pieni ja viisas, the boss. Henna on tuommonen hulivili hulibumba. Ja mie oon se vitun töhö henkivartija tuolla taustalla. Kolme etsivää. Kolme mitävaan. Kolome. Ei vaihtoja, ei palautuksia, ei korvauksia.
Hopotihoi, Enni on tänään vähän turhautunut. Enni miettii vaan sitä, miksi se puhelin ei soi. Ja sitten kun se soi (tai piippaa), niin se piippaa ihan väärää ihmistä. SHIT! Typeriä päiviä. Miksi nämä ei vaan voisi jotenkin rullata tosi nopeasti ohi? Ja voisin herätä sitten siihen aamuun, kun en enää tuijota puhelinta ja makaa sängyllä turhautuneena ja kato valokuvia ja kuuntele typeriä biisejä. Hölmö ihminen. Hölmö nuori sydän.
Halloween-juhlat olivat ja menivät, enkä oikeastaan halua edes puhua siitä illasta. Turha tilanne, turha ilta. Otin lopulta taksin kotiin, jätin auton sinne pihalle ja maksoin 30 euroa taksimiehelle. Jannu antoi vielä sitäpaitsi alennusta, pysäytti mittarin ennen aikojaan. Kiitos siis siihen suuntaan, tosi mukavasti tehty. Jotenkin meininki meni vaan siihen, ettei jaksanu millään kattoa niitä ihmisiä. Ois voinu mennä toki nukkumaan, mutta siellä ei todellakaan ois saanut tarvittavaa rauhaa. Huomatkaa toki se, että mää pystyn nukkumaan aika jäätävässäkin metelissä. Aamulla kävin sitten vähän siivoilemassa kuitenkin ja hain autonkin sieltä pois. En edes yrittänyt illalla humaltua. Fiilis oli poissa.
Onko liian aikaista kuunnella joululauluja? Nimittäin minä olen tässä jo pari hetkeä kuunnellut My Chemical Romancen versiota tästä joululaulusta, tästä "All I wan't for Christmas is you". Ja Hennan kanssa ollaan kuunneltu automatkoilla ja laulettu aika pitkään jo Tiernapoikia.
En malta odottaa Xboxin saapumista... Ja niiden kirjojen!
TERVEISIÄ SALLASTA, TÄLLÄ ON JO LUNTA JA MINULLA ON VAALEANPUNAINEN JA VALTAVA HUPPARI! (MENIPÄ MUUTEN TYPERÄSTI NÄÄ KUVAT JA TEKSTIT YHTEEN HÖ)
so long and good night
so long and good night
Jo vain. Heitin tuohon tuommosen jäniskevennyksen näin niinku tähän suht harmaaseen ja tylsään todellisuuteen. Kuvahan on otettu edellisenä vappuna. Mulla on asiaankuuluvat hassut varusteetkin päälläni. Tallentelin tuossa kuvat koneeltani erityistalteen, jos tää vaikka sattuu joskus räjähtämään tää kone itessään. Selaillessa esimerkiksi viime kesän kuvia, tulee kyllä kaameenkivaolo. Oli ihan mukava kesä kieltämättä! Tuli kierrettyä parit festit ja soiteltua pari settiä rokkenrollia. Hienova oli kyllä. Tuli koettua vähän vaikka mitä ja tutustuttua erilaisiin olotiloihin, joista humala tai krapula kävi ehkä tutuimmaksi. Uusia ihmisiä ja vanhoja ihmisiä ja aurinkoa ja. Käytiin me tyttöjen kans uimassakin! Se oli yhtä hirveää, mitä aina ennenkin. Mitkähän festit ne oli hmm... No, kuitenkin. Joo se oli se reissu ku kielet katkeili, piti soittaa epävireisellä lessulla, Hennan bassokamat hajoili ja Giant Leapin kaveri sanoi meitä ihkuiksi stallareiksi. Hyvä meininki hyvä meininki. Ääni oli tietysti pois (sitä ei tartte ees mainita, ko se oli mun normitila kesällä). Darra oli päällä, kyllä vain. Eisemtn. Hehhee meijän monitorimatti jubaili vaan jonku neitimonitoritädin kanssa kesken keikan ko Hennalla hajoili ja hiljeni kamat. Oli se kyllä reissu. Kuumakin oli. Mie soitin muistaakseni ilman kenkiä. Jumalauta kyllä oli pakko olla hitusen levottomat jalat, ko tuntu siltä, että käveli tulisilla hiilillä. Fiddu. En vaan jaksanu laittaa kenkiä jalkaan. Emmie kyllä laittanu tukkaa tai meikannutkaan sille keikalle. Höh. Tais olla kesä lopussa ja meikä finaalissa siinä vaiheessa.
