Koulussa ei tapahtunut luonnollisestikaan mitään mullistavaa. Ja vaikka olisikin tapahtunut, tuskin olisin huomannut mitään. Mullistava ei tarkoita kaikille samaa kuin minulle. Tarvitsen outoja mullistavuuksia. Käyn tässä jaksossa vähän matikkaa, englantia, paria äidinkielen kurssia ja kuvaamataitoa. Turhaa tuo minun mielestäni on. Koulu ei ole koskaan ollut minun paikka. Tuo asia alkaa varmistumaan päivä päivältä lujemmin. Elämällä on mulle varmasti jotain aivan muuta tarjottavana kuin koulu ja opiskelu. Tai jos kouluun lukion jälkeen vielä lähden, se on varmasti monen monen monen vuoden kuluttua vasta. (toivoo enni, mahdollinen tuleva siwan kassa)
Voicelta tuli tänään ulos meidän Kamera kiertää -hässäkkä. Täällä Sallassa kun ei Voide näy, saimme silti nauttia noista ihanista hetkistä näin niinkö INTTERVEPIN välityksellä. Aloin melkein itkemään, kun tuli niin kamala ikävä kesää ja ihmisiä. Silloin olin ehkä maailman väsynein ja kyllästynein ihminen, mutta näin jälkeenpäin noita hetkiä alkaa arvostamaan todella paljon. Joku keikoille matkustelu ja odottelu; sehän on maailman hienointa! Kun pitää keksiä kaikkea typerää ajanvietettä. Kun vittuuntuu kaikkiin ympärilläoleviin ihmisiin ja erityisesti itseensä. Keikat palkitsee niin kovasti. Kaikki ne mahtavat ihmiset ja unohtumattomat hetket korvaa kaiken väsyttävän ja pahan, mitä se touhu mukanaan ehkä tuo. Ja sitä pahaa on hyvin vähän.
Noita hetkiä alkaa arvostaa vasta nyt, kun on Sallassa lumen keskellä. Ei ole mitään tekemistä. Ei ole mitään paikkaa, mihin mennä. Paitsi treenikämppä. Joka sekin on kylmä ja tyhjä, kun rumpali puuttuu. Shit. Oispa taas kesä. Oispa kivaa taas ens kesänä.
tällaisena kesäyönä
en halunnut mennä nukkumaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti