NEW POLLUTION.

Aika taas vähän päivittää. Pitäis leikellä kynnet ja maalailla ne taas uusiksi. Tarttis keittää kahvia ja ryömiä suihkuun. Ehkäpä kuitenkin ensin istahdan hetkeksi tähän koneelle. Tai siis löysäilen omalla sängylläni läppäri sylissä. On nimittäin ollu ihan hirmuisen mukavaa vaan ottaa iiisisti. Pelkäsin joululoman alkajaisiksi, että sairastuisin. Muutamana edellisenä jouluna se kävi jo tavaksi. Tuli stressattua paljon ja sitte ko loma alkoi, stressi katos ja flunssa tuli paikalle. Musta tuntuu, että sairastuminen odottelee vielä aikaansa, sillä mulla on pienenpieni stressi tässä vielä jouluaattoon ja joulupäivään asti. Ollaan nimittäin Hennan kanssa reenailtu hieman akustista settiä nämä edelliset päivät. Piano+kitara+laulut. Parisen tuntia tarttis soitella ruokailumusiikkia tuolla eräässä Sallatunturin hotellin ravintolassa. Turistit halusivat valkean joulun, saivat sen, ja nyt me saatiin Hennan kans pienen työhomman tähän joulun päälle. Ihan mukavaa. Mitäpä muutakaan me tehtäis jouluaattoiltana. Jouluhommat on kuitenki ohi jo ajoissa ennen iltaa. Joten pieni lisätienesti tuskin on pahaksi. Ollaan treenailtu jo ihan hyvin, biisejä on tuhat ja kaikki menee suht ok.

On ollu aivan ihanaa nukkua liian pitkään ja mennä miten tahtoo. Nytkin kello on kohta puoli kaksi! Oisin normaalisti ollu töissä jo tuhat tuntia ja jäljellä ois vielä yks. Paitsi että nyt on keskiviikko, mulla ois jäljellä vielä parikin tuntia. Tottakai töissä aika kuluu ihan mukavasti, rutiini on rutiini, se pitää asiat jotenki kuosissa. Mutta tämmönen löysäily on ihan tervetullutta juuri nyt. Puolikkaan vuoden tuota paahtoa jaksoi ihan jees, mutta nyt alkoi tuntua jo aika jäätävältä istua töissä. Oli kovasti tekemistä, erikoissuunnitelmia oppitunneille ja joulujuhlien harjoitteluja ja kaikkea. Roudaamista, järjestelyjä, reenejä...

Mitähän tuota tekis uuuutenavuotenana. En vieläkään tiedä, onko tuo perhana yhdyssana vai ei. Varmuuden vuoksi yhteen. Suunnitelmia ois muutama, mutta jotenkin ÄÄSH. 1.1.2010 lähettäis junailemaan Helsinkiin (melkein) vikoihin studiosessioihin. Kiirus perkele!

Death to the martyrs.

MOI!

Ai niin muuten mullon uus tukka, tässon vanha ja siinon uus! Tuosta uudesta ei ny oikein näy, mut siinon vaan pituutta!

Heipparallaa!

Nyt on joululoma alkanut mullakin täällä. Eilen oli lukion joulujuhla, jossa mun tartti olla vaan opettajien esityksessä ja tuppasin mukaan myös lukion kakkosten yhteislaulun säestyshommiin. Juhla meni mukavasti ja kaikilla tuntu olevan ihan ok fiilis muutenki, lomat ku alkaa ja kaikkea. Tänä aamuna olikin sitten yläkoulun hommia, jossa olin tavallaan ohjaamassa ysien jouluevankeliumia. Kuvaelma oli aikalailla musiikkipainotteinen, mutta siinä oli kaikennäkösiä nättejä "enkelivalokulkeita" ja muita. Tuli ihan hämärä olo, kun kaikki meni niin hienosti. Se porukka oli jotenki erikoisen mukava ja tosi taitava, oli oikein ilo olla mukana tekemässä sitä numeroa siellä. Melkein tippa linssissä. Ehkä suurimmaksi osaksi toki odotetun loman takia, mutta jotenki se pitkä proggis saatiin kunnialla päätökseen ja musiikkiin olin erityisen tyytyväinen. Saatiin tehtyä mielenkiintoset sovitukset lauluista. Siellä siis oli musiikkina Walking in the air (huilu ja piano ja valokulkue), Pieni rumpali (iso kööri laulamassa ja paljon rumpuja), Mary's Boy Child (piano ja laulu, hieno oli saada englanniksikin sinne jotain biisinpätkää ja esittäjällä on kyllä mukavan persoonallinen ääni, hienoa kuunnella), Ilouutinen (reipas, nopeahko versio koko bändin voimin, iso kööri taas laulamassa), Tulkoon joulu (mun henk.koht. lemppari, paljon laulullista sovitusta [stemmaa, aaa-vokaaleja säkkäreissä, vahvat liidit, mahtipontiset kertsit, mukavat kitarasovitukset [vähän sellanen raskaampaajoulua-tyyppinen], huilukin oli säkkäreissä mukana) ja Kolmen kuninkaan marssi (lujaa laulua isolla köörillä, hieno).

Ihmiset oli ite mukana sovitusten tekemisessä ja teki minunki homman paljon helpommaksi. Porukka oli niin jotenki omistautunutta ja musikaalista, että tätä ei oikein voinut edes työksi mun osalta kutsua. Äänentoisto toimi. Aiemmin on ollut ongelmaa saada lauluja kuulumaan tuolla äänentoistoja, kun yleensä ihmiset laulaa kovin pienellä äänellä. Nyt saatiin jotenki sellanen vaihde päälle, että laulut tuli täysiä ja vielä hyvänkuulosesti.

En nyt tiedä, miksi tästä vaahtoan. Aattelin vaan koko syksyn, kuinka tuo duunipaikka ei vaan oo mun. Suurin osa aamuista meni tosi paskoissa fiiliksissä, kun en oikein tuntenu oloani kotoisaksi siellä muiden pätevien opettajien joukossa. Mutta sitten tuommosen projektin kautta sitä taas ymmärtää, miksi mä ylipäätään sinne lähdin. En tiiä siitä, tuunko oikeestikkaan muiden nuorten kanssa toimeen juuri, mut tää tietty porukka oli nyt aivan ainutlaatuinen. Nei oo enää semmosia ilkeitä vilkereitä, niinku esim. vuotta nuoremmat, vaan just siinä kynnyksellä, alkaa tavallaan jo ottaa vastuuta.

No joo, tää oli vähän tämmönen päivitys tänään.

MITÄS!

Moimoimoi!

Ehkä nyt taas vois hieman päivitellä tätäkin blogia. Oon kyllä vähän harmissani, kun ei muka ole ollut aikaa kirjotella tänne mittää. Jospa tuota ryhdistäytyisi nyt, kun lomakin kohta alkaa. Elikkä homma on seuraavanlainen: joululoma alkaa lauantaina, perjantaina ja lauantaina on joulujuhlat koululla! Hommat menee ihan jees ohjelman osalta. Suurin duuni ollu ehkä ysien kanssa ku on tarttenu järkätä evankeliumiin musiikki. Onneks ne ihmiset soittaa hyvin ja laulaa kans, nii ei oo niiin paha ko vois kuvitella. Oikeastaan aika helppoa! Ja tosi mukava porukka noin muutenki.

Huhhuh. Puolet duunivuodesta ois sitten niinku siinä. Ihan jännittävää, enää toinen samanlainen puolisko (vain viis kuukautta!!) ja sit mää pääsisin liikahtamaan. Tai no, pääsisin ja pääsisin, mikä mua nyt täällä piettää? Ei mikään. Mut jotenki, pakko kai oli vähän selvitellä päätä ja tehä duunia. En mie ehkä vuos sitte ollu ihan valmis muutenkaan, siinä oli sattunu niin paljon kaikkee. Koulu oli loppunu, oli ollu kirjotukset, jännittäviä virheitä ihmissuhderintamalla ja sit vielä tuo pikkusiskon pulpahtaminen tähän maailmaan ja mutsin seikkailut teho-osastolla... Ja kesällä tuli vielä sellai olo, että on niin jotenki juureton, ettei pysty vielä lähtee. Tuli tavallaan koti-ikävä. Oishan siellä ehkä pärjänny, jos ois heti jotain töitä saanu mut. Taas tää pääparka ei ehkä ois oikein tykänny. Oon aina ollu vähän sillai, että mieli on herkillä kaikesta pienestäki... Mut nyt tosiaan joka päivä mä kasvan siihen ajatukseen, että lähtö tulee ja se on hieno asia. Ja vielä ihan sillai turvaisa olo, kun kesäkuukausiltakin tulee palkkaa. Ei oo heti niin suurta hätää, ei tipu korkeelta. Ja opiskelemaan tarttis hakea. Mä nyt vaan aattelin.. Pitäähän siellä jotain tekemistä olla. Bändihommat on toki ykkösenä, kouluun en lähe jos sit tuleeki tarpeeks hommia keikka- ja muulta musarintamalta. Mut sehän ei välttis tapahu. Pitää vähän elää jo etukäteen sitä. Miettiä hommia. Mut tänään mietittiin Hennan kans jo aika paljon ja tuli iha jänniä ajatuksia mieleen. Kaupungista ja kaikesta, mitä siellä vois sit olla.

Nyt on kyl pakko pistää nukkumaan. Tänäänki kello oli herättämässä pari tuntia ennen ekaa oppituntia, mut heräsin sit kuitenki vartti ennen. Hämärää joo. Ja tää pakkanen! Miettikää, kohta miinuskolmessakympissä. Hui helekatti, ei oo ihmisen paikka. Semmonen miinuskympin pakkanen on vielä ihan ok, ei liian lauha eikä liian kylmä. Mut tää menee jo aika jäätäväksi. Silmät jäätyy päähän. Pakko kait se on selvitä, eihän tätä kestäkkään ku kesäkuuhun asti.........

it's a big enough umbrella but it's always me that ends up getting wet.Heija

Heissan! Ehkä nyt on taas aika kirjotella tunnelmista - näin ko tää joulukuukin alkoi. Mullei itelläni ole kymmeneen vuoteen ollut suklaakalenteria, mutta tänä jouluna mutsi osti mulle ihkaoikean nallepuh-joulukalenterin. Ekan luukun takaa löytyi Nalle Huhhuh -suklaa. Miten se onkaan niin, että joulukalenterisuklaat maistuu aina ihan erille ku normisuklaa?

Myö oltiin viikonloppuna studiossa. Tai siis minä ja Henna. Kävästiin pari keikkaa kattomassa, molemmat samalta bändiltä. Apulanta soitteli siis Tavastialla. Käytiin myös tanssahtelemassa perjantaina ja lavvantaina pyörähettiin muutevvaan Loosessa. Mikä jottei. Mukava oli nähä kavereita ja tehä levyä taas vähän valmiimmaksi. Perjantaina äänittelin kahteen biisiin liidilaulut, ihan jees siis! Aiemmin ollaan touhuttu vaan yhtä per päivä, ei oikein tuo ääni oo kestäny. Nytki tarttee koko ajan olla tarkkana, ettei vaan ois grande finaaale tuolle mun äänitoiminnalle, mut ihan jees tää on kestäny. Pari päivää tuntuu edelleen olevan se maksimi.

Mää keksin loistoidiksen. stalingradbitches.blogspot.com (onkohan se nuin)

Eli tuo on meijän bändihommablogi, jonne kirjotellaan tuntemuksia. Tulee aika harvakseltaan päiviteltyä sitä, joten kekkasin, että lyyän sinne dididii JOULUKALENTERIN. Kuva ja mietelause aina jouluaattoon asti. Ite alotin tuommosella suht helevetin vanhalla kuvalla (syyskuu 2005 @ murmansk). Ja nätti mietelause. Totuus tulee lapsen suusta.

EMMÄÄ NYT MUUTA KEKSI TÄHÄN, mien osaa kirjottaa.

million miles away.

Tulipa taas otettua päiväunta. Eipä siitä sen enempää - mitä nyt parit painajaiset tuli kateltua taas. Hirveä paniikki herätessä, eikä ees muista, minkä takia. Noo. Oon vähän sairastellu! Sikaflunssa ilmeisesti iski sitten minuunkin. Tai no, eihän siitä taas tiedä, oliko se sitä possua vaiko eikö. Sallassa eivät testaa sitä, pitää vaan sairastaa kotona. Ja minähän sairastin. Perjantaiaamuna heräilin viiden-kuuden maissa siihen, että olin ihan sairaan väsyny ja osaksi myös vittuuntunut. Olin koko yön "jutellu yhen oppilaan kanssa". Just sillon ku heräsin, päätin sanoa sille tytölle, että etkö sä nyt vois vaikka nukahtaa ku koulu alkaa parin tunnin päästä. Samalla mulla oli ihan kamalan kylmä, luissa ja lihaksissa oli outo, kuumeinen fiilis. Kävin mittaamassa kuumeen (38C) ja aattelin, että LOISTAVAA. Hohoi...

Samana päivänä olis pitäny lentää Rovaniemeltä Helsinkiin alottelemaan levyn ekoja lauluäänityksiä. Olin odottanu sitä aika innolla, tiiättekö, ois päässy pois täältä viikonlopuksi ja vielä tekee lauluja. Laulujen äänitys on semmonen juttu, joka mua eniten kiinnostaa tuossa levyprojektissa - siinä voi saada niin eri juttuja aikaan ku vertaa esim. kitaroiden äänittelyyn. Mie kun en mikään kitaravirtuoosi oo, ei se mun soitto koskaan miltään erityiseltä kuulosta. Mutta lauluhommissa siihen voi saada vähän tunnettakin mukaan, siinä ne biisit saa "lopullisen fiiliksensä". Njä. No mutta se homma jäikin sitten siihen. Laulujen äänittely alkaa viikon päästä. Ei seuraaviin sessioihin mennytkään niin kauaa, ihan hyvä näin. Ei ehtiny harmittaa niin paljoa. Olin siis poissa duunista kaks päivää, perjantain ja maanantain. Isoin kuume oli pe-la-su. Sunnuntaina alko laskee meininki jo. On mulla oikeastaan vielä eilen ollu just siinä rajalla kuume, en tiiä sitten voiko sitä kutsua kuumeeksi vai ei. Duunissa mä kävin kuitenki ja sillon oli vielä ihan suht ok olo. Ei vaan jotenki ääni toiminu, tänäänki oli vaikeuksia. Pitäny ottaa vähän "iisimmin" nyt taa palautumisviikko duunissa, ei pysty vaan soittelemaan koko ajan. Siks oon jakanu hommia ja pistäny ne perehtymään joihinki tiettyihin juttuihin, kasien kanssa soiteltiin blues-kitaraa, ysit teki "omaa musaa" ja seiskojen kanssa juteltiin muuten vaan kaikesta musiikista ja miten se vois tulevaisuudessa olla osana erilaisten ihmisten elämää, esim. ammateissa ym. Siirryttiin kans joululauluihin sitte :)

what should i do?

Moi. Nukuin vähän päiväunia. Taas semmonen hieno viistuntinen... Näin paljon unia. Yöllä ei oikein tullut nukuttua, pitkästä aikaa taas unettomuutta. Mulla ei oo nukkumisongelmaa ollu reiluun vuoteen, mutta nyt näyttää taas vanha probleema nostavan päätään. Ei kyllä millään jaksais valvoa turhaan... Tuntui siltä, niinku ei ois koko yönä saanu kunnolla unta. Ja sellanen olo on ollu koko päivän. Nyt taas on töhö ja vetämätön olo tuon päiväuniepisodin jälkeen, huh huh. Eipä taas järki kulje tässä päässä.

Tukka kasvaa hurjaa vauhtia. Vertaa esimerkiksi kuvaan, jonka otin toukokuun lopulla ennen Japania. Kyllä se kasvaa. Se kasvaa sittenkin. Pitäis nää pidemmät vempulat leikata tästä eestä vähän lyhyemmiksi nyt ku tuo takajeejee ottaa lisää senttejä ja millejä. Ei nyt vaan oo saanu aikaseksi. Pitäis ehkä suosiolla odottaa käyntiä kampaajalla, mutta kun siitäkään ei taas tiedä monenko kuukauden päästä se on.

Kuuntelen James Bluntia ja muistelen taas kuinka hieno tää olikaan. Ehkä vähän nyhvöä kuunnella tätä, mut NJÄÄ enpä jaksa nyt olla mitenkään rokkitsubu. Ei aina jaksa. Ite en jaksa ees puolta ajastani. Väsymys vie voiton ja ekana se alkaa näkymään musiikkimaussa ja ulkonäössä. Meinaan joka aamu myöhästyä duunista ku lykkään herätystä aina sinne viimeseen maholliseen asti (eli vartti ennen tunnin alkua)... En ehi/jaksa meikata erityisen paljoa, en jaksa laittaa tukkaa tai miettiä mitä laittaisin päälleni. Aina oon ajatellu, että ikinä musta ei tuu sellasta, että ryömin duuniin tukka unisotkussa ja verkkarit jalassa, mut onpa seki päivä jo nähty. Useampaan otteeseen.

Jospa tuota kävis tupakilla ja kattelis vaikka jotain leffaa. Uni tuskin tulee ihan heti.

kahvii ja tupakkaa.

No päivää, aattelin käydä nopeasti huutelemassa ennenko tarttee töihin kömpiä. Tänään on vaan pari tuntia kasien valinnaismusiikkia. Luulis olevan helppo päivä, mutku jotenki nyt ottaa taas vastaan. Hehheh. Vaikka ne tyypit jaksaa istua siellä musiikintunnilla vaan sen vuoksi, että pääsee vähän "irrottelemaan" keskellä koulupäivää eli soittelemaan ja laulelemaan, ei oo pelkkää kirjojen kahlaamista, niin silti mulla on tarve keksiä tunneille jotain erikoista. Että siellä kans opittais jotain. Ja useimmiten - veikkaan - se on tylsää. No ei mulle, tietenkään! Mukavaa, kun on punainen lanka ja tekemistä ja opettamista (tai niinku ite kutsun tätä mun duunia: ohjaamista). Tänään minä ajattelin keskittyä kokonaan vaan soittamiseen, niinku viime viikolla. Erityisesti nuo valinnaisryhmät kai kuuluis olla tällasia, soitellaan uutta ja opetellaan uutta. Ei niinkään _opiskella_ mitään hömpänpömppää. Mutta siinäki on vaan niin kamalan iso duuni, tiiättekö, löytää sopivaa materiaalia näille ryhmille. Kaikki matsku siinä luokassa on jo tuhanteen kertaan kahlattu läpi, tuhanteen kertaan soitettu. Ja kun tuo ikäluokka ei tunne Spice Girlsejä tai Backstreet Boysia, niin en voi toteuttaa edes itseäni siellä :D Höhö, no ei kai. Tottapa sinne pitäis keksiä jotain tämän päivän musiikkia. Umbrellaa toki ollaan veivattu jo kyllästymiseen asti, mutkun mutkun. Liikaa suunniteltavaa. Vaikkakin kyse on "vaan" musiikista. Vaikka meillä on pienet ryhmät (öbaut 15 hlöä) niin silti sen hallitseminen on suht hankalaa. Kaikilla pitäis olla tekemistä ja vaihtelua sopivissa määrin. Ja matskun tarttis olla sellasta, joka ei ois liian helppoa tai liian hankalaa niille. HMMMMMH. No, jos tuota nyt kuitenki lähtis soittelemaan noiden mukuloiden kanssa. Hehe, eihän meillä ikäeroakaan oo ku viis vuotta........ Pienoinen ristiriita, khyl khyl.

got my rock moves...

Mitäs tänne, duunia duunia duunia. Äänireeniä ja studiohommia. Musaa tulee harrastettua päivittäin, useamman tunnin soittelen/laulelen. Mutta sitten ei oikein duunin jälkeen kerkiä/jaksa/pysty tekee mitään SC-hommia... Harmi sinänsä. Jos ois vaan vapaalla koko ajan, niin tulis varmasti tehtyä vitusti kaikkea musaa muuten. Nyt vaan duunin puolesta, höh.

Duunissa mulla pyörii tällä hetkellä yks lukion kurssi, mikä on ihan vitun hämärää. Nämä opiskelijat on mua vaan pari vuotta nuorempia ja mää muka oon siellä opastamassa sitä ryhmää. Helevetti, tää on niin outoa. Mutta ei kai se oo ku antaa matskua ja tekemistä tarpeeks ni son siinä. Pysyä kurssisuunnitelmassa. Ihan jees, että oon itekki vasta käyny kyseiset kurssit, niin muistan vielä mitä siellä tehtiin. Sitten on tietty nää perushommat, eli seiskojen ja kasien pakkolliset musiikintunnit. Siellä ei ainakaan tuu tylsää. Sitä energiamäärää ei nimittäin voi käsittää. Niiden poikien energialla vois lämmittää vaikka kokonaisen kylän... Koko ajan liikettä, koko ajan ääntä. Kaikkea pitää käpöstellä ja hajottaa. Siistiä. Yseistä huomaa jo sen, että ne alkaa pikkuhiljaa kasvamaan. Tottakai on niitä, jotka aina jää sille tietylle pikkupojan tasolle, mutta eihän tuokaan nyt pahasta oo... Pienissä määrin.

Aattelin tänään ottaa pari bisseä ja mennä kaverin kans treenikselle soittelemaan.

Pitäis käydä kaupan puolella ja laittaa naamavärkkiä kuosiin, ei tämmösenä mörkönä uskalla tuonne lähteä vaeltamaan. Sain tänään ihan kivan kommentin eräältä seiskaluokkalaiselta pojalta: "näytät ihan vampyyriltä :)" Dänks... No, mutta. Ehkä se on joskus hakusessakin, se vamppppyyriluukki. Tai no. Minusta tuskin mitään superhottista muhkeaa vampyyritätiä saa millään. Oisin ehkä enempi sellanen Draculaan vivahtava.

Nyt on pakko liikahtaa,
Spotifystä tulee sen verran liikaa Backstreet Boysia ettei kehtaa ees myöntää.

too fast for love.

Hola!
Täällä Sallan puolella vaikutan edelleen vahvasti, viikot menee hitaasti ja viikonloput nopeesti. Ihan perusmeininki siis. Eka jakso on jo kohta ohi, syysloma koputtelee ovella ja kohta pitäis olla jo studiohommissa taas. Viime viikonloppu meni mukavasti Turun puolella. Oltiin siellä vähän kuvailemassa uutta promomatskua, tulevaa levyä ja muutaki meininkiä silmälläpitäen! Oli ihan pirun siisti meininki. Saatiin hyvää tavaraa talletettua, fiilis oli rento ja porukka hyvä. Nyt on taas hitusen verran helpompi olla tulevaisuuden kans. On ainaki hyvää kuvamateriaalia, jota käyttää.

Tarvis kovasti tehä uusia biisejä, tai ainaki muutamia. Ajattelin tänään illemmalla ottaa pienen biisintekoprojektin, huomennaki on niin iisi päivä töissä ettei haittaa vaikka vähän ois menny ilta/yö pitkäksi. Töissä menee kans ihan jees. Ei välttämättä oo just se juttu, jota mä haluan loppuelämäni tehä. Mut onpahan kuitenki jotain tekemistä, josta maksetaan ihan hyvin. Ei oo niin rankkoja päiviä ees, muutama tunti per päivä. Eikä tää vuosi tunnu niin pahalta, jos aattelee niitä, jotka on ollu samassa rakennuksessa jo useamman kymmenen vuoden ajan. Onneksi ite pääsee ens vuonna liikenteeseen taas.

Ja nyt on vähän muutaki tekemistä kuitenki. Levyhommia ja kaikkea! On tosi hyvät fiilikset kaikesta tulevasta, sais tää duunihomma vaan mennä vähän joutuisammin. Vaatii kauheesti mielikuvitusta keksiä tekemistä, ettei se ois aina semmosta paahtoa...

Pitänee kirjotella myöhemmin lisää,
ei nyt oikein oo mitään erityisempää sanottavaa.

Ai niin, kitaran sain myytyä! Hyvään kotiin meni :)

c'mon pretty baby, suck my balls all night.

Mordor taas. (taas he he)
En oo aikoihin kirjotellu. Ei oo oikein ollu aikaa istahtaa koneelle ja koota ajatuksia ja tapahtumia. Nyt puskee youtubesta vähän Steel Pantheria ja on ihan hyvä pysähtyä kertomaan. Käytiin paikoissa! Lyhyt selvitys: Japanin ja Moskovan jälkeen kierrettiin ympäri Suomen erinäisissä kissanristiäisissä (Helvetin pömpeleiden bileitä ym.). Sitten aina välissä pyörähdettiin ulkosalla, kuten Serbian Exit-festivaaleilla, Norjan John Deellä, Ruotsissa Putte i Parkenissa. Viimeisenä ("mutta ei vähäisimpänä" yeah) oli Ahvenanmaa, joka kuulunee Suomeen, mutta joka yllätti meitä kaikinpuolin. Eihän Suomessa nyt suomea osata puhua! Välispiikit piti hoidella englannin ja suht kämäsen ruotsin sekotuksena. Oltiin multilanguagebändi (ei tosin ekaa kertaa tänä kesänä). Serbian välispiikit oli ehkä makkosimmat ("that's kiitos in finnish", mistä mua jaksettiin sitten loppukesä piikitellä). Riina kyllä erehty kaupungeista ja Karlskoga oli sille Oslo. Sen se teki selväksi myös yleisölle.

Kesällä pyörittiin ympäriinsä myös Helsingin päädyssä. Nähtiin kavereita, pidettiin kivaa ja nautittiin kesästä. Se oli ihan hauskaa. Välillä tuli olo, että tarttis omaa aikaa, että tarttis päästä vitun äkkiä himaan (oon sentään poika pohjoisen), mutta siitä selvittiin aina jotenki. Nyt Sallassa ollessani tulee haikee olo ja pienoinen ikävä Helsingin väkeä. Mutta sen voin kertoa, että aika täällä kotipuolessa ei todellakaan käy pitkäksi. Sitä kun ei nykyään ees päiväunille taivu. Nytkin pitäisi olla koululla touhuamassa musiikkiluokan parissa, mutta kökökö en saa roudiapua enkä jaksa raahata märsäälikaappia portaita alas tai ylipäätään ees ulos tuosta autosta. Marshallista tulikin mieleeni, että tuossa kesän lopulla kävin Musamaailmasta hakemassa toisen Tokaini. Stiigailkaahan ny vähän : http://www.musamaailma.fi/epages/musa.axl/?ObjectPath=/Shops/musa/Categories/news/stalcg
Eli oon nykyään Tokai-ihmisiä ihan kunnolla.

Aattelin nyt lyyä myyntiin tuon minun Gibsonin (se valkonen lespa, joka näkkyy lähes joka vitun keikkakuvassa since 2005). Se on just huollettu ja kaikkea muuta megasupermageeta. Ja siinä on mun verta (jonka voin kyl pyyhkiä poies ennenku toimitan sen kellekkään).

Opin mää kesällä jotain hei! Otin pari laulutuntia (jotka keskeytyi sikainfluenssani takia [ei se ny oikeesti kai ollu possunuha...]) ja sitte sain myös vähä kitaraopastusta. Molemmat sessiot avasivat kovasti silmiä ja toki äänivempeleitä ja kitaransoittovempeleitäkin!

Mien ny jaksa kirjotella enempää. Ehkä avaudun lisää, sitten ku nuo musiikintunnit alkaa tuolla koululla (eli huomenna IIK). Vois saada jotain sisältöä elämään.

Loppukevennykset:

http://www.youtube.com/watch?v=plWnm7UpsXk

Ja Japanista:
http://www.youtube.com/watch?v=_0A-eo1XOrw

i ain't looking for trouble - it's looking for me.

No päivää!
Edellinen merkintä on siis ennen Japania ja nyt siitä on kohta jo öö about kuukausi! Andeegs, oon vähän ollu menoissani eikä oo kerenny istahtaa alas tänne bloggerin puolelle. Mutta nyt korjaan asian - kuvien kanssa! Elikkä mitähän siellä Jaahpanissa nyt. Voin kertoa, että reissu oli mitä onnistunein. Se lähti vaan vähän hikisesti, nimittäin meidän edessä istui lentokoneessa vanha japsimies paskat housuissa koko matkan. Yheksän kokonaista tuntia. Sillä itellään oli hengityssuoja päässä (varmaan sikainfluenssaa silmälläpitäen) eikä se kai huomannu ite. Kai se riittää, ku housuissa vähä lämmittää. Hui kauhistus... Siinä oli hapentarvetta ite kullakin. Loppumatkasta myös Oksu menetti itsehillintänsä ja lykkäs hengityselimiensä eteen jotain estettä tai muuta suojainta. Itse nukuin aika reippaasti, kun nakkasin huiviini Riinan Jussin nukahtamislääkkeen. Luin siinä muka kirjaa ja yhtäkkiä alkaa hämärtyy. Silmien pohjassa poltteli ja Henna yritti jutella mulle jotain. Sitte ko mien osannu vastata mitään (menetin kai kykyni puhua suomea) se älys että aha Enni nukahtaa just. Se yritti ottaa multa kirjaa käsistä, mutten ollu antanu sitä. Ja sit puhaltelin Zetoja useamman tunnin ajan. Henna ja Oksu ei ollu saanu unta, vaikka JJ:n reseptilääkkeitä kokeilivatkin. Ite en tosiaan edellisenä yönä ollu nukkunu yhtään, eli lääke toimi muhun ihan jees.

Päästiin sitte Tokioon, mentiin suoraan venuelle ottaa checkiä. Siinä muutamat ajatukset vaihdettiin Mr. Mike Monroen kanssa. Puhuttiin vähän illan keikasta, sillä hänen oli tarkoitus vetää meidän kanssa pari biisiä. Blitzkrieg Bop ja I wanna be loved. Tällä kaverilla oli hauska ajatus meidän You won't get it -biisiin, joten päätettiin kokeilla C-osaan semmosta pientä huudatusta. Keikalla se onnistuikin sitten ihan suunnitelmien mukaan! Mutta soundcheckistä täytyy sanoa semmonen asia, että voi herra isä ku siellä toimii kaikki ku unelma! Jos mielessä kävi esimerkiksi, että "mistähän mie saan virtaa tälle pedaalille" nii sitte siihen kipitti joku talonäijä ja anto virtaa. Henna oli miettiny, että "perkele ku tarttis kitaraständin nyt"... Ja samalla hetkellä siihen oli tullut joku pienehkö japanilaisteknikko ja antanu ständin. Älyttömän hyvin järjestetty tapahtuma! Hienoa porukkaa nämä japanilaiset, ihan kaikki. Kohteliaita ja tehokkaita. Tuli vähän ulkopuolinen olo siinä, tuntu että nehän ois voinu ottaa meidän checkinki paremmin ja nopeammin ku me ite :D Mut hienoa. Sen jälkiin käytiin syömässä lähellä hotellia ja otettiin parit yhteiskuvat eräiden mukavien japanilaistyttöjen kanssa, jotka innoissaan odottivat illan keikkaa. Kutsuivat meidät myös jatkokekkereihin eräälle punkkiklubille, johon oltiin jo aiemmin saatu kutsu! Elikkä eihän siinä muuta vaihtoehtoa ollu ku luvata saapua paikanpäälle. Otettiin unta hotellilla tunnin verran, ennenku piti lähteä takas venuelle. Mentiin Indican porukan kanssa samalla kyydillä ja tytötki oli kaameen kivoja, saatiin huomata se pitkin reissua! Kumma ku ei aiemmin oo tullu juteltua/tutustuttua. Siellä keikkapaikalla sitten vähän laitettiin naamaa ja tukkaa ja kohta oliki jo meijän vuoro nousta lavalle. Jännitti aika VITUN SAATANAN PERKELEEN PALJON. Kamat oli paikoillaan, kitarat oli vireessä, settilistat oli tehty, vesipullot ja bissetuopit oli valmiina siellä rumpuraiserin vieressä... Plektroja oli.... Kaikki oli valmiina. Ja sit vaan lavalle!


Keikka kulki ku unelma!
Ette voi edes uskoa. Keikkamyyjä-manageri-kiertuedamageri oli vähän pelotellu ennen keikkaa, että jos ei ota yhteyttä yleisöön, niin se saattaa jopa ottaa vähän etäisyyttä meihin, elikkä liikkua kauemmas. No, yritin siinä pitää huolen, ettei näin kävisi. Kovasti yhteyttä ja hymyä ja käsiä ja huutoa ja kaikkea. Sitte aina ku käväsee siinä keskemmällä lavaa ja soittelee niille siinä ja ottaa katsekontaktia ja. Kyllähän se oli kivaa. Mulla on - niinku kuvasta näkee - joskus tapana nostaa yks sormi pystyyn ja osottaa ylöspäin. Ku mie keskellä keikkaa tein niin, jonku biisin alussa, nii koko yleisö teki mukana. TÄ! Emmie pyytäny niitä nostaa, mutta ne nosti! Ja voi että ku pikku-E oli mielissään tämmösestä yleisöstä. Pieniä ja suloisia japanilaisihmisiä tekemässä melkein kaikkea mitä pyytää! :) Oioi. Ei mitenkään Cavalryn isoja karvaisia miehiä (+sveduhomoa) väheksyen, ei tietenkään! Vastakohtia vaan, niitä on aina hyvä olla! Mutta entä sitten ku illan päätähti saapui lavalle. Mie sain juontaa! Jotain tyyliin "please welcome to the stage mr. mike fucking monroe!!! yarrrr!!!". Sitte alko salamavalot räpsyy ja sitä huomas kuinka ite oli sen ekan biisin ihan pimennossa, kaikki silmäparit seuras tätä ihmeellistä vaaleaa energistä legendaukkelia, joka poukkoilee ympäri lavaa. Kyllä se oli hieno hetki. Jotenki Blitzkrieg Boppiki tuntu taas jännittävältä biisiltä... Sitä kun on soitettu aika saatanasti nyt viimeset vuodet noin niinku encorena ja muutenki (pitäis ehkä keksiä jotain uutta välillä). Nyt se oli taas jänskä! I wanna be loved meni kans siinä sivussa. Saatiin kuulla myös aivan hemmetin hieno huuliharppusooloki Monroelta. Kyllä se oli hienoa! Semmonen tyyppi, jota on pikkutytöstä asti aatellu että "oi ompa upee vau!" ja sitte yhtäkkiä jakaa lavan saman ihmisen kanssa. Jotenki kunnioitan ihan hemmetisti. Enkä ihmettele yhtään, miksi hää sitten edelleen pysyy musiikkihommissa niin hyvin mukana... Tosi ystävällinen ja lämpimänoloinen kaveri oli, riippumatta siitä oonko ite esim. mitään vai oonko vaan tavallinen pulliainen. Se siinä kai sitten on! Tietynlainen maanläheisyys. Mutta oli ehkä elämäni hienoimpia hetkiä tuo.

Tässä tunnelmia keikan jälkeen!

(terveisiä kotio ja tunnelmia keikan jälkihin)

(kyseinen puuhka meni pikkusiskokepulle japanintuliaisiksi,
ei tyttö tiiäkkään vielä mistä se o lähtöisin!)

Siinä sitten otettiin parit oluet ja olikin jo aika fanitapaamiselle, johon kokoontui koko Finland Fest 09:n bändikattaus. Ihmisiä oli valtavasti, mutta oli kyllä kauhean kiva jakaa ne nimmarit ja oheissälät ym. Kaikki muut bändit oli jotenki varautunu hullusti kaikella krääsällä ja meillä oli vaan muutama Cavalry-tarra ja loput jotain höhhs. No joo! Eniveis. Sitte jatkoimme tosiaan hotellin kautta sinne punkkiklubille. Sitä piti pystyssä pari erittäin mukavaa kaveria, ja toista heistä on nyt oikeastaan tarkoitus kesän aikana tavata Helsingin puolella! Tämä ilmeisesti soittelee On the Rocksissa 3.7., elikkä kaikki kynnellekykenevät käykäähän kurkkaamassa! Ite en sinne pääse oman keikan vuoksi, mutta aikoipa myöskin tulla meijän keikkaa 2.7. tulla kattoo Looseen! Ai niin, tulkaa myös sinne. :) Tosiaan, palaan Japaniin, elikkä siellä baarissa sitten soi aika reippaasti suomalainen rokki, lähinnä Hanoi Rocks -painoitteista, mutta olipa siellä seinillä mm. Negativen ym. julisteitakin. Henna maisto sakea. Kuumaa sakea. Mien uskaltanu, ku olin jo aika näteissä. Hyvä tajuta ajoissa, ku ei ennää kannata ottaa... Se oli elämäni eka kerta ku kieltäydyin. Hyvä mie! Sitte mentiinki nukkumishommiin, ainaki minä Riina ja Juha. Henna ja Oksu pyörähti ulkosalla kattomassa muuta porukkaa vielä. Ite olin aika unissani jo valmiiks, että oli pakko lähtiä puskemaan Zetoja.

Seuraavana päivänä hmm no joo. Käytiin syömässä! Ja lakkiaisoluilla! Mentiin yhteen toiseenki punkkimestaan, jossa sielläki soi Hanoi. Not bad! Sitte hotlalle ja. Törmäiltiin Nakedin ukkoihin ja ne oli ilmeisesti menossa kattoo jotain paikallisia kuppiloita. Liityttiin seuraan ja käytiin muutamassa paikkaa. Yks jäi mieleen erityisesti, nimittäin sellanen karaokemesta. Kadulla joku jamppa huitoi ja kutsui ihmisiä sinne, sano että tunti karaokea ja "niin paljon kaljaa ku jaksatte juua" maksaa 1300 jeniä. Me oltiin, että perhana. Eiköhän oteta. Mentiin sinne ja laulettiin vaikka ja mitä, aina Mötley Crüesta Aerosmithin kautta Avril Lavigneen asti. Tais pojat laulaa vähän Backstreet Boysiaki siinä välissä. Oli hienoa! Meidän mukaan lyöttäytyi siinä jossain vaiheessa myös eräs Känädäläinen Säm. Olikohan se Sam? Emmuista. Mutta ihan hauska kaveri oli kyllä. Tosiaan, se karaoke"baari" oli yksinkertasuudessaan tällanen: yhelle porukalle oli yks huone, jossa oli vaan tyynyjä lattialla, tosi matala pitkä "pöytä" ja karaokekamat. Istuttiin tyynyillä ja laulettiin pöydällä. Eipä se oikeastaan pöytä ollu, koroke vaan. Hieno paikka! Sitte biisit oli semmosessa puhelinluettelon tyyppisessä kirjassa, joka oli luonnollisesti suurimmaks osaks täynnä vaan japsikielistä kamaa. Kyllä me sieltä sit jotain löydettiin!

Seuraavana aamuna ei oikein jaksanu enää mitään. Lähettiin syömään pienellä porukalla ja päätettiin vielä lähteä käymään jossain Tsugutsugu-kaupunginosassa. Temi oli ostanu sieltä helikopterin, joten pakkohan se mesta oli tarkistaa. Ei oikein ymmärretty Tokion metrohässäkkää.. Ostettiin kyllä liput, mutta sit ne vitun koneet ei huolinu niitä. Jouduttiin hyppimään niiden kaiteiden yli, että päästiin sisään ja ulos. Jännittävää. Vartijatyypit ei oikein kai tienny mitä tehä meidän kanssa, ne vaan katto ko pompittiin yli esteiden. Hehheh.

Käveltiin sitten pois sieltä Shinjukusta. Oliko se Shinjuku? Tottapa tuo oli. Oli pakko mennä nukkumaan, että jaksaa. Yöllä olin saanu pari puhelua ja kuullu jotain seinän takaa, ukkelit oli käyny "yhillä". Lopulta seurueeseen oli uponnu 50. Great success. Herättiin tyttöjen kans tosi aikasin, ku piti keretä koneeseen. Meillä oli eri lento ku muulla suomiseurueella, meillä oli vaihto Osakassa ja ne lensi suoraan. Lähettiin ajoissa linja-autolla kentälle ja jotenki unenpöpskeröisinä pyörittiin ympäriinsä. Löydettiin koneeseen ja selvittiin myös Osakan vaihdosta. Päästiin Helsinki-Vantaalle ennen muuta seuruetta, vaikka niiden piti olla meitä ennen siellä. Ootettiin Juhaa, joka oli ottanu mun kitaran hoiviinsa (meillä ois ollu muuten ihan vitusti liikaa ylipainoa).. Juha oli sitte saanu ne ylipainot, mut sitte sillä kai oli ollu joku supermieskortti, joka oikeutti siihen. En tiiä. Ei siitä koskaan tiiä.

Kämpille nukkuu, kauppaan ostaa vesimelonia ja videokamera (Enni ja Ennin heräteostokset, fffuck).

En nyt oikeen tiiä, pitäskö mun kirjottaa Moskovan reissusta tähän samaan vai sit tehä erillinen merkintä! Ehkä mie teen erillisen. Kuitenki. Nyt on pakko laittaa naama kuosiin ja juua vähän lisää kahvia. Oon muuten jotenki vahingossa huomaamattani siirtyny maitokahvista mustaan kahviin. Ku maitoa on niin harvoin tarjolla ja aina se on joko vanhaa tai vitun vanhaa.

DEAD, JAIL OR ROCK'N'ROLL,
Enninnninne.

helsinki-vantaa, here i come!

HYVÄÄ PÄIVÄÄ SUOMI! HUOMENNA JAPANI! :) HYMIÖ.

Tässä on pari webkamera-kuvaa kans, ihan just äsken otettuja. Ylemmässä tosiaan uus tukka. Tai no, uus ja uus, jos katotte eestä (niinku katotte) niin sehän näyttää aika perusmeikäläiseltä. Mut tiiättekö mitä, Linnea leikkas aika jäätävän rockletin mulle tänään! Takaa pois. Ja tuolla alhaalla kön on kuva, nii siinä oon vetäny nuo etureuhkat taakse pinnillä ja näyttää niinkö mullois lyhyt tukka! How cool is that?! Paitsi tuossa kuvassa tietenki näkyy vähän huonosti. Mutta näytän ihan lyhyttukkaselta muuten, paitsi tietty eestä on vähän tuota etujeejeetä kuiten. KUITEN!

Mutta hei siis! Huomenna on lento Japaniin. Aika siis niinkö TÄ! Ei tässä oikein muu auta. Päivitän näin yöllä ihan vaan tekemisenpuutteen vuoksi. Keksittiin Riinan kans maailman fixuin idis, nimittäin päätettiin valvoa tää yö, jotta saadaan jotenki unta sitte lennolla. Yeah righ, katotaan ni me vaan hiritetään unettomina ja levottomina koko vitun 9h ajan. Ja keikalla oon tällai: 8|

Mutta todellakin, odotetaan hurjan innolla koko reissua. Meillä on myös aikaa vähän shopitella ja ostella tuliaisia ja ehkä maistella paikallisia oluita vai onko ne ees paikallisia mut jumalauta pitäskö sitä raakaa merisiikaa vetää HÄ. Mien oo koskaan kokeillu ja oon landepaukku (kuka noin enää ees sanoo) ku en tiiä mitä sushi ees on. Mutta Japanin reissulla erityisjuttu on ehkä eniten se, että itse Mike Monroe tulee meijän keikalle ja me soitetaan pari biisiä yhessä. Ja höh. Se on maailman hienoin tilaisuus meille, ekaa kertaa Japanin maaperällä ja me saadaan noin mahtava TSÄÄNSSI ja hienoa seuraa lavalle. Aivan loistokasta, en malta odottaa! Treenattu on jo vähäsen ja nyt vaan ootellaan 29. päivän jamihetkeä Liquidroomilla. Cool :)

Mien oikein osaa erityisempiä kirjotella. Lakkiaiset ois lauantaina, mut... Ollaanki siellä vähän eri mestoilla. Ja nyt mie vaan levottomana pyörin täällä ja yritän pakata. Siitäkään tuu mitään. Tokion jälkeen onkin sitten. TSÄDÄÄM MOSKOVA med Mötley Crüe. Arrh! Aivan loistavaa! Aivan kuul! En malta oottaa. Se on ollu mun lempparibändi nyt viimesen puolen vuotta putkehen. Ja erityisesti uuen levyn biisejä ootan innolla kuulla livenä. Oi oi. Jännittää tietenki oman keikan puolesta, ku lämppääminen on aina semmosta tomaattienvastaanottamista. Varsinki jos on ukkobändi lämpättävänä nii eturivin tsigut on oleensä sillai "vitu huarat ko viette meijä miehet" vaikka me ei ees nähtäs koko pääbändiä ollenkaan. Ja sitte ne sen takia dissaa. Vaiks joskus ku tulisivat meiä klubikeikalle pienessä hönössä, nii tykkäisivät. Mut jos ollaan niien lempparibändin kans samoilla lauteilla ni heti on paskaa. Kaikki on paskaa. Lämppärit on paskaa. Mut bändi on sit vitu jees mut LÄMPPÄRIT IMEKÄÄ TOMAATTIA. Nii ne aattelee. Ja siks aattelin ostaa tomaattipussin itellekki, venäläisiä tomaatteja sentään, ja heittelen eturiviä sitte niillä.

Uhkailen taas täällä.
Ei pahalla.

i feel alright.

Hei heii! Amm. Pitkästä aikaa taas! Täällä siis Enni. Kirjoittelen Suomineitin alapäästä. Tai siis, sijaintini on se. Helsingissä tällä hetkellä. Nyt ei näköjään kokonaiset virkkeet multa onnistu. Mutta eihän tartte ees onnistua ku oon nykyään lakillinen, eli sain jou-kirjotukset menee niin putkeen, että lakki läsähtää ja lujaa! Arvosanoista on ihan turha kysellä, mut voin sen verran kertoa, että äidinkielen uudelleenkirjotus tuotti tulosta ja se on nyt "tokaparas kirjain". Mut olkoon. Muut olikin sitten jotensakkiin alisuoriutumisia ja jännäkakka housuissa niitä tuloksia sitten ooteltiinkin. Nyt tarttis enää ostaa se lakki... Mietin, että saiskohan jostain tositosi halvalla, esim. kirpputorilta. Ku satun nyt olee vähän niinkö rahaton.

Kattelen parhaillaan työpaikkoja Tampereen puolelta. Tulin nimittäin Helsinkiin, sain töitä ja ahdistuin. Ei sittenkään! En tunne Tampereelta ketään muita kuin Riinan ja Jussin, mikä vois olla oikeastaan ihan hyväkin asia. Aloittaa puhtaalta pöydältä! Helsingissä on se olo, että sitä on liian tavoiteltavissa. Mikä on kyllä tottakin!

Tänään oli vähän treeniä. Eilen oli vähän studiota. Studiohommissa on esituotantovaihe meneillään, elikkä kasaillaan biisejä ja äänitellään raakademoja nauhalle ja vähän mietiskellään, miten mikäkin kannattais toteuttaa ym. Ihan hyvä fiilis musahommista. Aiotaan tehä tästä nimittäin iso. HÄHHÄ!



Ja tähän loppuun vielä tällanen kiva kevennys. Ihan vaan, jotta ette tekisi samoja virheitä kuin allekirjoittanut! http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq58.html

love goes down.

No niin, edellisestä kerrasta näyttääkin olevan ihan nätisti aikaa. Joten ehkä kirjoittelen nyt vähän kuulumisistani! Piti ihan tarkistaa, mitä edellisessä merkinnässä jauhoin. Mutta nyt on tosiaan Seinäjoen ja Helsingin keikat ohi, ja samalla reissulla ehdin käydä studiossa vähän hoilottelemassakin! Mutta ne hoilottelut eivät liittyneet millään tavalla tähän meijän tyttöjen omaan bändiprojektiin. Se oli jotain aivan muuta. Ihan virkistävä kokemus, välillä on mukava tehä erilaista! Ja se erityisesti, että sain mahdollisuuden käydä kokeilemassa. Hienoa oli, vaikkakin krapulaisena sinne vaelsin. Siinä laulukopissa se darrakin sitten lopulta unohtui, ja pääsin nauttimaan niistäkin hetkistä. Sitä aamua edeltävänä iltana käytiin nimittäin tyttöjen kanssa vähäsen Molly Malonesissa oluella. Siinä vierähtikin useampi tunti ja useampi tuoppi, mutta ihan mukavaahan meillä tietysti oli! Mitä sitä turhaan tuhlailemaan iltojansa, jos voi viettää aikaa hienojen ihmisten kanssa tuopillisen äärellä. Mieluummin noin, kuin kotona omien höhläajatustensa parissa.

Keikat meni siinä sivussa. Meillä olikin uus kaveri matkassa, nimittäin Oksu hoiti miksuuttamisen noilla keikoilla! Ja vaikka ite lupauduin ajamaan yöllä Seinäjoelta Helsinkiin, väsähdin jo sadan kilsan jälkeen ja kuumettakin puski päälle... Oksu sitte oli kiltti ja ajeli loppumatkan. Henna piti seuraa siinä etupenkillä, joten liian hiljaista ei ainakaan ollut! Mulla oli taas se sama, ikuinen ongelma keikoilla. Ääni oli finaalissa. Sama oli tosiaan siellä studiolla, mutta sellanen soundi tavallaan sopi siihen... Mutta kuitenkin, saatiin keikat hoidettua ja mukava oli nähä taas ihmisiä tuollakin puolen Suomea! Kaikki keikkatauonrikkojakeikat on nimittäin soiteltu pohjosessa, joten oli äärimmäisen hienoa käydä etelässä välillä!

Ramillakin käytiin. Riinalla oli joku "hässäkkä", eikä päässyt tulemaan, mutta minä ja Henna kömmittiin taksiin tunnin yöunien jälkeen ja vaellettiin keskustaan. Ramilla oli skumpat ja kahvit valmiina ja kyllä se reissu virkisti meitä molempia, minua ja Hennaa, kummasti! Ei tuntunut enää yhtään siltä, että olisi nukkunut vain vajaan tunnin. Samoilla silmillä mentiin illalla sitten keikalle. Mutta tosiaan, Hennasta tuli kalju ja minusta tuli Rock.

Ajeltiin sitten Oulun kautta Sallaan. Sallassa soitettiin pääsiäislauantaina akustinen keikka tuolla tunturin pikkupubissa, elikkäs Kielassa. Oli harvinaisen hauska ja tapahtumarikas ilta Sallan raitilla sillon. Erityinen kiitos kuuluu Cavalryn tyypeille ja heidän yllätysiskulle - taas. Majoittivat minua ja Hennaakin sinne aamuun asti, Riina tuli meidät noutamaan kotiin siinä kymmenen pintaan! Mukavaa oli, makkaraa paisteltiin ja kuunneltiin vähä punkkia ja Bon Jovia. Mikäpä se siinä! Seuraavana iltana otin tiukasti paikan Volvon takapenkiltä, joka vei minut Rovaniemelle. Täällä olen ollut siitä asti. Vähän pidän seuraa mutsille, joka on viimesillään vauvahommissa ja kohta sen beeben pitäis ulostautua.

Helsingin hommat alkaa olla pikkuhiljaa selviämään päin. Tässä ei tartte enää hoitaa ku raha-asiat kuntoon ja SON SIINÄ!

Tässä tunnelmia pääsiäiseltä:

TOO COLD FOR YOU.

Ai heipparallaa! Mien oo nyt ehtinyt/uskaltanut vähään aikaan kirjoitella, koska mulla on ollut vähän "tekemistä" tässä. Olen ehkä juhlinut liikaa ja soittanut liikaa ja laulanut liikaa ja paha mielikin on ehkä ollut nyt hetkisen aikaa ihan vain ihmissuhdekoukeroiden vuoksi. Nyt tosin niitäkään ei ole, kaikki on "fine indeed" ja mie keskityn vihdoin ja viimein ihan vain itseeni. Sen ei luulisi olevan väärin. Sain laitettua amk-hakupaperit vetämään ja lukiohommatkin alkaa olla takana. Lyhyt matikka on just ja just menossa läpi ja muut kirjottelut onkin jo varmistuneet läpäistyiksi. Joten ehkä tulee lakki! En kyllä ole täällä sitten lakkiaispäivänä... Meillä on keikka sinä päivänä Tokiossa, JAPANISSA! Siellä on Finland-festit, ja me ollaan yks bändi siellä silloin. Mukana on Suomen maalta myös mm. Sunrise Avenue, Indica, Naked ym. Itse olen kovin innoissani reissusta. (http://www.creativeman.co.jp/artist/2009/05finland/)

Ens viikolla on tosiaan parit keikat! Seinäjoki ja Helsinki. Helsingin reissulla ois tarkoitus myös käydä kampaajanpenkillä istumassa hetkisen aikaa; Rami saa tehdä kyllä ihmeitä, jos aikoo tästä päästä saada minkään näköisen...

Miksi kaikki jääkiekkoilijat näyttää samalta?

i'm taking this chance on you baby.

maybe i was too pale
maybe i was too fat
maybe you had better
better luck in the sack

no formal education
and i swore way too much
but i swear
you didn't care
'cause we were in love

rain come down - wash away my fears.

Tuossa on yks todella vanha kuva. Tai no, "todella vanha" tarkoittaa tässä tapauksessa neljää vuotta. Tuo oli se yks kesä, kun saattoi istua kotona ja valvoa kokonaisen yön. Ei vaan nukuttanut ja ulkonakin oli niin valoisaa. Mikäpä se siinä sitten. Enni 15v. Tukkaakin oli hiukkasen enemmän kuin nykyään. Ja pienempikin olin. Mutta pyrin takaisin tuohon tilaan, tosin pelkästään sen pienuuden takia. En hae pitkää tukkaa enkä tuonaikaista ikävää poikakaveritilannetta enkä niitä valvottuja kesäöitä. Aloitin eilen, jatkoin tänään, jatkan vielä huomisen ja loppuelämänikin. No, tein lähinnä vaan tätä keskivartaloa ihan tuolla olohuoneen lattialla. Vatsa- ja selkälihaksia. En jaksanut lähteä ulos lenkille, vaikka olikin ehkä maailman hienoin ja keväisin ilma. Ehkä tässä joku päivä innostun ja käyn lenkillä. Tai edes kävelen vaikkapa kauppaan. Ei oo kyllä kauppaankaan asiaa... Paitsi perjantaina, kun on Hennan synttärit. Ei tekis oikein mieli juhlia, vaikka toisaalta kuuppa hajoaa jos jään enää yhdeksikään illaksi kotia istumaan. Olen tehnyt liikaa kaikkea järkevää ja tarpeellista. Olen miettinyt hakuhommia, jotka alkaa oikeastaan jo selkenemään. Olen tehnyt koulutehtävät jja nyt on tasan (se minimi eli) 75 kurssia käyty lukiota ja se saa riittää. Perjantaina on matikan kirjoitukset ja sitte mie oon vapaa! Haluisin lähteä jo Helsingin puolelle. Sinne ei vaan oikein kannata lähetä ilman rahaa. Vois tietenki kuvitella tekevänsä töitä ensin hetken aikaa täällä Sallassa. Tai vaikka jossain Rovaniemellä. You know, siivota Shellin lattioita tai muuta... Ois vielä pari asiaa liittyen musiikkiin selvitettävänä. Mutta niille on oma aikansa ja paikkansa. Jos en ihan asumaan vielä lähe, niin ainakin käväsemään vähän "hommissa" siellä Maamme Pääkaupungissa.

Kirjoitukset näyttää vahvasti menevän läpi. Hahhah. En siis stressaa arvosanoja, en laske laudatureajjajaj tai möksähdä, jos en saakkaan sitä haluttua kirjainta sinne killumaan. Mien ees tiiä mikä on paras ja mikä huonoin. Tai mitään siitä väliltä. Paitsi öbaut. Historia on ilmeisesti jo läpi, näin vihjas opettaja. Jollei se oo jotenkin ihan höhläilly. Äidinkieli oli jo valmiiks läpi. Englannin luulis olevan läpi. Onhan se ny. Tottakai se on läpi. Mutta matikka. Preliminääristä sain B:n, joten. Eikö se oo aika lähellä huonoa? Toivottavasti saan vitusti "älynväläyksiä" siellä kokeessa ja pääsen lopulta läpi. Ei ois mukava jäädä kituuttamaan tuonne enää yhtään. Tai lähtiä sieltä vittuun ilman sitä valkosta lippalakkia. Hohoi.

And I don't know
This could break my heart or save me
Nothing's real
Until you let go completely
So here I go with all my thoughts I've been saving
So here I go with all my fears weighing on me

Three months and I'm still sober
Picked all my weeds but kept the flowers
But I know it's never really over

And I don't know
I could crash and burn but maybe
At the end of this road I might catch a glimpse of me
So I won't worry about my timing, I want to get it right
No comparing, second guessing, no not this time

Three months and I'm still breathing
Been a long road since those hands I left my tears in but I know
It's never really over, no

Wake up

Three months and I'm still standing here
Three months and I'm getting better yeah
Three months and I still am

Three months and it's still harder now
Three months I've been living here without you now
Three months yeah, three months

Three months and I'm still breathing
Three months and I still remember it
Three months and I wake up

Three months and I'm still sober
Picked all my weeds but kept the flowers

tietämättään onnellinen olla saa.

Kuunnellaan tässä Hennan kanssa vanhoja lauluja, esimerkiksi Katri Helenan Kuudenikäistä. Muistan, kuinka laulettiin tätä ala-asteella ja tää oli niin surullinen. Onhan tämä vieläkin, kyynel silmässä! Mutta aivan, tässäpä oon vähän kirjoitellut ylioppilasasioita ja takana on jo äidinkielet ja englannin kuuntelit ja historia. Historiaa tuli kirjoitettua uusiksi ihan urakalla, mutta kyllähän tuo perkele läpi menee. Jos ei mee, nii oon panaani. (Sitte käyki niin ja oon panaani loppuelämäni hö). Huomenna pitäis olla englannin kirjotukset ja viikkon päästä perjantaina ois taas matikka. Siinä se! Lakkiaisissa minä en sitten olekkaan, tuli vähän parempaa tekemistä. Hyvä näin, ei tartte stressata pukua eikä muita. Ajattelin kuitenkin, että pidän kahvikekkerit lakin kunniaksi sitten kun saavun taas käymään Sallassa. Emmie mitään lakkiaismekkoa osta, pistän vaan yksinkertaisesti mustan puvun ja kauluspaidat ja tämmöset. Krakat ym.

Mien oikein osaa nyt kirjoitella mitään. Ei mun elämässä oo mitään erikoista tapahtunut, oon vaan tehnyt biisejä (suht huonolla menestyksellä) ja stressannut mun tulevaisuutta. Opiskelu, asuminen, työt, bändi, raha. Miten ihmeessä sitä voi pärjätä. Ja kun Helsingin suuntaan tarvis muuttaa, eikä se mikään halvin paikka oo kuitenkaan asua. Ja asuntojen hinnat nousee ja. Mie oon työtön ja rahaton ja bändilläki pitäis maksaa muita kuluja nyt, mitä ny sen mukana tulee ym., eli se ei voi auttaa rahallisesti.

Hohoi. Stressaa jo ilmanki, että kirjotan näitä tänne.
Katellaan. Kyllä tää selviää

I'M TICKIN' LIKE A TIME BOMB.

Joo saatana. Taas vaihteeksi päivitän, ettei tästä blogista tulis sellasta sillointällöin-blogia. Tänään ois äidinkielen esseekoe, siis yo-kirjoitusjuttuja. Heräsin jo ennen kuutta nimeltämainitsemattomista syistä, enkä saanut enää unta sen jälkeen. Herätyskello ois odottanut vielä reilun tunnin. Siinä puoli seitsemän maissa päätin lopullisesti, etten jää huonon kohtelun loukkoon! Se on siinä sitten. En anna asian vaivata mua enää yhtään enempää, sillä onhan tässä jo tuhottu sydänparkaa ihan tarpeeksi.

Joten tänään käväsen "vähän koululla" raapustelemassa vitun pohdiskelevaa esseetä jostain vitun mielenkiintoisesta aiheesta, juon kahvia ja syön vitusti ruokaa (koska kerrankin tein liikaa eväitä). Eväidensyöminen on aina parasta - junassa, retkellä, jou-kirjoituksissa ! :D Sitten saavun kotio, soitan saatanasti kitaraa (tai ehkä käyn treeniksellä soittamassa) ja luen ehkä vähän historiaa. Eilen luin taas aivan sopivasti ottaen huomioon sen, kuinka paljon mua Suomi Venäjän vallan alaisena kiinnostaa. Aivan sama mulle nuo kirjotukset sinänsä on. Olen toki fiksu ja kypsä, mutta vähäsenniinkö omalla tavallani vaan!

Lähen tästä tupakin kautta sinne koululle naureskelemaan omalle osaamattomuudelleni. Voi sinua, Enni, höplä oot. 8)


Lopuksi vielä lainaan vähän Suomen kovinta bändiä, Tehosekoitinta:
YLEINEN VIHOLLINEN
HELPPO MAALI
NO VITTU ANTAKAA TULLA :)

IT'S A DIRTY JOB BUT SOMEONE'S GOTTA DO IT.

Kas päiviä. Kello on puoli neljä ja nyt on mitä ilmeisimmin sunnuntai-iltapäivä. Ensimmäinen päivä maaliskuuta ja vuosi 2009. Voin kertoa sen verran, etten oo aikaisemmin ollut näin sekaisin asioideni kanssa. Eikä asiaan nyt liity edes alkoholia. On vain maailman valtavin epävarmuuspilvi tuossa mun pään päällä eikä sade lopu. Kaikki on epävarmaa. Varmaa on vain se, etten pääse kesäkuntoon tänä(kään) kesänä; ei sillä että oisin edes yrittänyt moista.

Epävarmuus ihan vain siksi, ko en osaa olla aikuinen. En käsitä yksinkertaisiakaan asioita, joita tarvii sitten ku asuu omillaan ja tekee päätöksiä oman elämänsä suhteen. Miettikää, kuinka naiivisti mie ajattelen: haluan vaan soittaa rokkia ja selvitä.

Oon tässä iltapäivän meikkaillut, ja valmiina on vasta toinen silmä. Mie oon sitte hidas. Tukkaakin pitäis leikata, mutta mulla on kova tarve aina leikata "vähän liikaa". Oon nyt löytänyt pari kohtaa, joissa on liikaa tukkaa. Ja tää letti taipuu vähän rastottumaanki, jota en välttämättä ole hakenut. Paitsi jos niitä sais pyöriteltyä vähän järkevämmän näköisiksi.. Nää on nyt lähinnä tällasia rastalaattoja, ei patukoita. Tiedättehän, kun nukkuu paljon. Tulee pään sivuille semmoset spanielinkorvat. Kind of.... Mitähän mie nyt oikein selitän tässä. Herätys, Enni.

Kovasti pitäis tehä biisejä ja kovasti pitäis tehä kouluhommia. Kiinnostusta löytyy tosin vain tuohon ensimmäiseen. Ja sitä olen harrastanutkin. Nyt kun ajatuksia on saanut raakademotettua täällä kotonakin, akkariversioita vaan, nii se on kyllä helpottanut elämääni "musiikintekijänä" huomattavasti. Ku oon vähän tämmönen luomu vielä näissä asioissa, teen mahdollisimman yksinkertaisesti asiat. Hämmennyn muutoksista ja asioiden vaikeutumisista. Vaikka ne ei vaikeutuis edes paljoa. Mien tykkää ees tästä kielikorusta, jonka otin vasta pari kuukautta sitten. Se on tiellä ja mun on pakko räpeltää sitä koko ajan ja mun hampaisiin kolisee. No, riittää se, että joissain kuvaussessioissa saan lyödä kielen ulos ja se näkyy sitte. "Woohoo".

Mulla on kyllä maailman isoin tukkaongelma nykyään. Muilla kampaajilla en kyllä käy, ku Ramilla Helsingissä. Sieltä on tullu tähän asti parhaat ajatukset liittyen tähän mun päähän ja noiden muidenki tyttöjen päihin. Sallassa kun oon kampaajalla käynyt, oon saanu "vähän sinne päin ku toivoin". Leikkausta en ikinä oo täältä hakenu, en halua sellasta. Täältä saa nimittäin vaan yhdenlaisen. Oon käyny värjäämässä, mutta silloinkin on tullut vähän turhan laimea lopputulos. Lähdin vaalentamaan koko päätä reilulla kädellä, mutta sainkin pään täyteen vaaleahkoja raitoja. Riinasta tuli Ramin käsissä blondihko. Ei siis sellai valkonen tai keltanen tukka, vaan ihan luonnollisen värinen.

Sen huomaa aina ku ihmiset on käyny täällä Sallassa kampaajalla ja ottanu "latvoista sentin ja leikannu superradikaalisti etuhiukset". Suurin osa paikallisista tytöistä näyttää tasan samalta tukkansa puolesta. Sama pätee oikeastaan kaikkiin pienempien kaupunkien ja kylien ihmisiin. Vähän vino etutukka ja ehkä joku vauhtiraita jossain. Oon nyt vähän tämmönen tänään, enkä yleensä ees tykkää yleistää näin mut. Oon oikeasti kiinnittäny asiaan huomiota! Onneks itellä on näin vitun tuhnu tukka... Jee. E oo rahaa ees ostaa hiusväriä, joten oon nyt mustaa, vaaleanruskeaa, tummanruskeaa ja vanhoja vaalentuneita laikkuja edellisestä värjäyskerrasta. Ko kampaajallehan en mene, ellei se oo asiantuntija ja oikeasti mielikuvituksellinen ihminen.

Njää. Kuuntelen tässä vähän Mötley Crüeta ja juon kahvia ja meikkaan.
Ihan hyvä aamu, ei oo ees darraa ku eilen toimin kuskina. Jännittävä ilta kaikenkaikkiaan.
Tiedättekö, baarissa selvinpäin. Varmasti tiedätte, mutta mulle se oli uus kokemus.
Ja oikein miellyttävä. Pelasin nimittäin kotiintultuani vielä yhden Mahjong-pelin ja luin Taru Sormusten Herrastaa. Mahjong meni läpi eikä kirjan sivut ja kirjaimet hyppineet ympäri huonetta, niinku aina sillon ku humalassa koitan alkaa lukemaan (en tiiä miksi). Pari viikkoa kun olin ilman alkoholia, huomasin, että morkkista ei ollut ollut aikoihin. Oli mukavaa viikonlopputekemistä, eikä tarvinnut edes rahaa niin paljoa. Ihan hyvä näin. Ei aina tartte juopotella! Mut ei aina tartte olla selvinpäinkään!

Mitähän vitun elämänviisauksia minä tänne taas oikein tilitän.
Taidan lopettaa, ennenku kaikki oikiastikki vihaa mua.

Loppukevennys (Ramilasta ja Tienpäällästä):

i don't need no rising moon
i don't need no ball and chain
i don't need anything but you
such a shame, shame, shame
shame, shame, shame
shame is the shadow of love

you changed my life
we were as green as grass
and i was hypnotized
from the first 'til the last
kiss of shame, shame, shame
shame is the shadow of love

i'd jump for you into the fire
i'd jump for you into the flame
tried to go forward with my life
i just feel shame, shame, shame
shame, shame, shame
shame is the shadow of love

if you tell a lie
i still would take the blame
if you pass me by
it’s such a shame, shame, shame

terveisiä synttärikemuista.

NO END.

Olen kohta ollut jo öbaut viikon Rovaniemellä. Yhtä monta päivää olen sairastellut. Penkkarit meni pienessä kuumeessa ihan nätisti ohi ja samana iltana olin jo täällä mutsilla. Kuumetta ei ole ollut kovin paljoa, mutta pienesti sitä on jatkuvasti. Ei erityisen isoja lukemia. Toivoisin ehkä mieluummin, että kävis nopeasti kova kuume ja sitten lähtis pois. Mutta tää viikon kituuttaminen, huhhei... Sydän hakkaa lujaa, nenä vuotaa ja silmiä särkee. Odotinkin jo pitkään sitä, koska sairastun. Yleensä olen ekana sairaana. Nyt olen pärjännyt pari kuukautta sairastelematta ihan hyvin! Vaikkakin kaikki muut mun ympärillä on sairastuneet. No, joskus tää on käytävä läpi. Tyydyn kohtalooni.

Lauantaina täyttäisin kokonaiset 19 vuotta, mutta juhlistamiset taitaa nyt jäädä väliin. Enpä ole juhlimista edes harkinnutkaan. Jääkaapissa on ollut viikon ajan pullo skumppaa, mutta sen tyhjentäminen ei ole käynyt edes mielessäni. Sairastelu tietysti vaikuttaa asiaan, mutta alkoholi maistuu puulle nykyään. Olisi niin paljon tekemistä muutenkin. Yks äidinkielen kurssi on pallo mun jalassa, enkä millään oikein saa tehtyä sitä. Olen aloittanut jo, mutta tällä kertaa aloittaminen ei ollut se vaikein juttu. Jatkaminen, se o vaikee. Myös se liikunnan pakollinen kurssi jotenki kummittelee.. En ole vieläkään suorittanut sitä, vaikka se piti olla jo ekana vuonna käyty. Teen sitä itsenäisesti, joten voitte kuvitella, kuinka innokkaasti olen käynyt lenkillä...

Mie alan tästä ryhdistäytymään. Keitän kahvia ja alan laittaa naamaa. Ehkä voisin pistää jotain järkevää vaatetta päällekin, nimittäin jos nyt minut näkisitte niin saattaisitte oksentaa. Mie saan itteni kyllä harvinaisen rumaksi ilmestykseksi, jos vain haluan. Huhhuh, ihmettelen tätä itekki.

maybe you all would consider it a joke if i say
that i hate myself
but now and then when i look into a mirror
all i see is a big mistake

:: one must lose ::

it's taken time, long time and yet more time
it will take
before my heart is free and brave enough to break

Ennillä ois kai huomenna äidinkielen kirjoituksia taas. Ajattelin keitellä sinne vaan vitusti kahvia ja kirjoittaa _jotain_. Mien oikein tiiä. Kouluhommat ei jaksa innostaa enää yhtään. Teen rästitehtäviä kauheassa vitutuksessa ja masennuksessa ja nekin sillä tavalla, että just ja just pääsee kurssilta läpi. Mien jaksa ees ärsyyntyä, jos saan nykyään huonon arvosanan jostain. "Yks kurssi vähemmän", ajattelen. Mitäpä vittua sitten. Toivon vaan, että kirjotukset on nopeasti ohi ja pääsen tekemään jotain ihan muuta. Pääsen muuttamaan. Tekemään musiikkia täyspäiväisesti. Tapaamaan uusia ihmisiä ja ehkä tervehtymään tästä mieliviasta.

Päiväunettais ja ois kylmäki... Tuntuu vaan sille, että jos nukahdan, näen kamalia painajaisia niinku eilenkin. Tarvis kyllä kirjoittaa yksi runoanalyysikin. Sitten ois yks kurssi taas takana! Ehkä näkisin kivoja unia, jos tekisin sen näin niinkö eka. Illalla vois ehkä ottaa Hennan kanssa Xboxhässäkät ja pelata Rainbow Six Vegasin TerroristHunttia, ku ollaan koukussa siihen. Hmm.

Shit.

don't wanna know about that love thing.

Rovaniemi vähän niinkö vei voiton, 100-0. Vaikka punnitsin vielä nukkumaanmenoon asti. Pistin sitten asiat tärkeysjärjestykseen, itsensänöyryyttämisjärjestykseen. En oo moneen vuoteen itkenyt kotona niin että kaikki näkee. Tulipahan tuokin eilen koettua. Oli kamalaa mennä nukkumaan yksin. Tai no, enhän mie yksin ollut ku Aapon kanssa. Mutta siis yksin Aapon kanssa. Pari tekstiviestiä sitten kuitenkin jotenkin pelasti. Se, ettei olekaan vihaa vaan surua. En haluais mitään muuta niin paljon kuin nähdä ja tavata ja olla. Yrittää edes nähdä ja jutella ja ehkä hymyillä jotain, mutku mua vaan pelottaa niin kamalasti. Hölmö tyttö.

Tein eilen ja tänään pari biisiä! Yks on tappovitsibiisi, toinen on itsetunnonkohotusbiisi. Ne ei tietenkään ole läheskään valmiita vielä, mutta ajatus ja vähän pohjaa on jo. Kyllähän nuo vähän paransi oloa, kun sai purkaa ajatuksia. Ja vielä sillä tavalla, että itse ois jotenki vahva ja liian hyvä sulle ja. Kusetan itseäni nykyään jo aika taitavasti...


Voi elämä, mitä säälittävää paskaa mää kirjotan nykyään. Anteexx ja lupaan kirjoitella jotain kivampaa sitten joskus saatana. Höhlää.

pirujani kuolleeksi join, vain naarmuja sain aikaan

Enni alkaa väsyä jo ihan hyvin. Edellinen yö meni sekavissa unissa, en tiedä mikä on totta ja mikä ei. Toisaalta, en tiedä hereilläolostanikaan, mikä on totta ja mikä ei. Tai sitten en vain haluis tietää. Kävin vapaatunnilla kotona, mutta jätin sitten menemättä kolmelle viimeiselle tunnille kouluun. Olisin toki mennyt, mutta yhtäkkiä asiat kääntyy päälaelleen ja mien voi tehdä mitään enää. Lähdin ajamaan Rovaniemelle ja samantien takaisin. Nyt kuuntelen tässä Twin Peaksin soundtrackia ja punnitsen vaihtoehtoja mielessäni. Mitä viikonloppuna? Alunperin oli tarkoitus lähteä Rovaniemelle rentoutumaan, ihan ilman baareja tai mitään muuta. Piti tehä kaikkea kivaa, niitä hauskoja ruokajuttuja, joiden sisälle läimitään kaikkea ja sitte kääritään se lätty ja syödään. Niitä hmm. Jotain texmex-vänkää. Tänään piti katsoa loput TSH:sta, joita ollaan katottu pari päivää. Eilen tehtiin pitsaa ja se oli hurjan kivaa, pohjia myöten kaikki itsetehty. Eikä ees niin pilalle menneet, perkeleet! Mitä nyt vähän otin liian aikaisin uunista. Vaikka minusta se oli ihan hyvä aika ottaa se pois :(

Nyt on kamalan tyhjä olo. Kuuntelin Maija Vilkkumaata ja leikkasin tukan. Mua on nöyryytetty ja ylpeys on mennyt aikaa sitten, aattelin siis vetää kaiken uusiksi. Tukkaa myöten. Ei oo enää pitkä tukka. Tekis mieli nähdä Twin Peaksit taas. Ajattelin katsoa Topin ja Tessun ja itkeskellä Aapon kanssa täällä.

Huomenna ois mahdollisuus myös ottaa auto ja ajaa Ouluun. Hukuttautua viskiin. Eniten mie tahtoisin Rovaniemelle. Mut oisin sitten ihan liian lähellä, silti tekemättä mitään. Enkä mie kestäis olla yksin täällä Sallassa. Jotenkin haluis ajatukset vaan pois tästä.

Tiiättekö, kun on semmonen olo, että on vihdoin kamalan onnellinen ja niin jotenkin tyytyväinen kun saa vaan olla toisen lähellä sanomatta mitään. Syödä jäätelöä ja kaikkea. Nauraa ja halata. Eikä mulla ees hävetä kirjottaa näitä tunteita julkiseen blogiin. Ne jotka tätä lukee, lukekoon. Mitäpä sitä enää maskia pitämään, jos se on murentunut jo vähän liikaakin. Jos katsoo vähänkään pidempään mua, näkee kyllä, mikä fiilis mullon.

sillä ilman sinua hukun öihin sekaviin
ja ilman sinua.. no niin
ilman sinua olen puolitiessä helvettiin

Tää kuva on otettu edelliseltä kesältä. Oltiin tulossa Norjan-Ruotsin -reissulta ja oli jo aika nuutunut olo. Naama turvoksissa, aurinkolasipakko... Aurinkolasit, jotka Henna vei joltain pieneltä ruotsalaispojalta. Samanlainen olo on nyt. Niinku ois tosi pitkä reissu takana. Tää kyllä tuntuukin tosi pitkältä. Se, miten oppi tuntemaan toisen niin pienessä ajassa. Muistan vielä ko nähtiin näissä merkeissä ekaa kertaa. Muistan kyllä senkin päivän, kun tavattiin ihan ihan ihan ekaa kertaa. Vähän sama olo oli ehkä kyllä kyllä, vähän sellai khihhihhihphiiii-fiilis.
Emmie tiiä... Mitäpä mie tähän ennää kirjoittaisin. Paska meininki, mutta minkäs teet. Mien ees jaksa miettiä enää niitä asioita, jotka tämän kaiken aiheutti. Että oisko siellä jotain, oisko siellä niitä syitä sittenkin. Oisinko mie sitten ollut jotenkin.. Tai tehnyt, tai sanonut.. Ehkä mie joku päivä tajuan jotain, mitä en vielä tänään tai milloinkaan ole nähnyt. Ehkäpäss.

tää ei oo sattumaa
tää on kohtaloo
tää on kaikki
tässä, nyt

BLUE SHOES.

Nälkä ja paikat jumissa. Asentelin koneen tänne huoneeseen ja sain netinki jotenkin toimimaan kauhean väännön jälkeen. Sängyllä on parit monisteet, joissa on tuhat ja yks tehtävää liittyen tavalla tai toisella äidinkieleen. Kamalasti tehtävää vielä: runoanalyysi, novellianalyysi, oma novelli, pari tiivistelmää ja vastinetta artikkeleihin liittyen, portfoliotyö, sanomalehtianalyysi, uutisjuttuja. Höhlää.

Eilen en millään jaksanut nukahtaa! Joten skippasin aamun tunnit ja jäin nukkumaan maailman kauneimman ja ihanimman ystävän viereen tänne. Ystävä on herkkäuninen, mutta tänään mennään ostamaan korvatulpat apteekista ja päänsärkylääkettä! Ollaan tässä hiih vähän herkuteltu jäätelöillä ja kaikilla hölmöillä ja nyt musta tuntuu, että paisun ku pullataikina!

Koulu on typerä.

Opiskelu on typerää.

Ruoka on hyvää ja nukkuminen on kivaa.

Asiat selkenee ja hei minä muutan kohta sinne etelämmäs!
Miten kivaa :)

sun pikkukissa.

Jaa mitähän tänään, en tiedä. Ei tapahtunut koskaan mitään erikoista. Koulu on ehkä kamalin juttu tällä hetkellä mun elämässä. Sain tietää parista ylimääräisestä englannin esseestä, jotka vie mun järjen. Eihän ne aikaa varastais multa kuin ehkä puoli tuntia yhteensä, mutta silti. Kiinnostus sais olla korkeammalla, edes siellä nollan yläpuolella.

Oon oikeastaan aika väsynyt jatkuvaan taisteluun.
Jos mie kerta oon paljastunut vääräksi ihmiseksi, niin miksi sitten tarvii roikkua tässä raastavassa tilanteessa? Jumalauta, sen ku tietäis. Itsehän olisin tyytyväinen ja onnellinen, jos mulla vaan olisi tämä ihminen. Mutku. Aina pitää kehitellä ongelma jostain. Ja yleensä ongelma on minusta lähtöisin. Mie oon kamala ihminen ja elän hirveää ja irstasta rock'n'roll -elämää. Hopotihoi, sen päivän ku näkis.

Päivä oli aika kamala kaikinpuolin. Illalla aloittelin vähän datailee. Kattelin kuvia monen vuoden takaa ja feisbuukkailin niitä tuonne netin puolelle. Loppuillasta sain kamalan mukavan puhelun, joka piristi päivää huomattavasti. Oli mukava jutella ihmisen kanssa, jonka ääntä ei ole kuullut sen ensitapaamisen jälkeen, heh... Mieli tekisi lähteä käymään taas Helsingin puolella, paria kaveria tapaamassa ja ulkolemassa. Edellisestä kerrasta kun on kuitenkin aikaa! Ehkä tuossa lukulomalla tai kevään puolella. Jos rahat antaa periksi. Eli todnäk ei.



pöksyt hukassa, liftaamassa kotiin
emmä mitään pelkää

thank you stars.

Moi ja anteeksi! Anteeksia olen saanut viimeaikoina kuluttaa oikein kunnolla, mutta ehkä kyllä ihan tarkoituksellakin. Olen huomannut sen, että osaan olla kamala tyttö joskus. Mutta se, millä tavalla oon kamala, on sitten asia erikseen. On vähän kamalaa, mitä kaikkea sitä kuulee itsestään puhuttavan. Ne puhuu niinku tuntisivat oikeasti, vaikka eivät varmasti koskaan ole edes tavanneet. Kaverin kaverin serkun koiran postilaatikko on joskus ollut samassa paikassa ja nähnyt "jotain", mistä sitten kasvaa vitunmoinen huhu. Mien tiiä pitäiskö itkeä vai nauraa. Olen tosin päättänyt, etten enää vaivaudu edes uhraamaan pienintäkään ajatusta ko. jutuille. Puhukoot perkeleet, jos eivät muuta tekemistä keksi.

Mutta. Eipä tässä oikein muuta sanomista ole! Olen tässä vähän käynyt koulua sivussa ja sitten mietiskellyt tulevaisuutta. Syksyllä on todellakin se muutto Helsinkiin. Raha-asioita silmälläpitäen ois vähän pakko "hakea johonkin opiskelemaan". Voishan tuota hakea, mutta aattelin sen verran katella kuitenkin, että paikat ois semmosia mihin ei varmasti pääsis. Välivuosi on edelleen tarkoitus pitää. Harmi, jos sitten pääseekin johonkin. Täytyy pitää huoli, ettei oo sitä hätää. Uus elämä siellä etelässä on kuitenkin sitten! Pitää vielä vähän huolehtia nuo rahahommat kuntoon. Se on ainoa, joka jänskättää. Paitsi ainahan sitä voi mennä johonki Alepan kassalle, jos tulee hätä!

Pään sisällä on ollut melekosta myrskyä. Olen edelleen kovasti tykästynyt ja rakastunut, mikä pitää minut näissä päivissä vielä vahvasti mukana. En kyllä tiiä mitä tekisin ilman. Se on kuulkaas pojat ihmeellistä kuinka yks hassu ihminen voi vaikuttaa elämään näinkin paljon!

On muuten kova tatuleerauskuume taas. Rahatilanne tosin ottaa vastaan. Nyt on tosin aikaa suunnitella ja katella, mitä sitä seuraavaks ottais! Niinku allaolevasta kuvasta näkee, minun käsivarsi vaatii mustetta ja palion. Otin tuossa viikko sitten myös kieleen nappulan. Njänjänjää mitähän sitä muuta. Eipä mulla kai muuta! Tuossa alimmassa kuvassa on muuten vähän sitä minun uusinta tatuointia, jos en oo siitä kuvaa vielä nakellut tänne. Oon mie kai. No mut tuleepahan kuiten.