sinne jäi nina autio.

Voi elämä, nyt on kyllä vierähtänyt vähän liian pitkä aika ilman kirjoitteluja! Antakaa anteeksi. Vaikka kirjoittelen tätä tosiaankin omaksi ilokseni, joten kai lienee oma asiani millon kirjotan ja millon en. Ei tässä ole kerennyt tapahtua juuri mitään erityistä. Olen ehkä samaan aikaan maailman onnellisin ja silti väsynein olento! Omituista. Koulu ja muu stressi väsyttää. Ääni on jatkuvasti poissa. Riittää yhdet treenit ja hopotihoi, ääni on kadoksissa. Mulla on joku nyt tosi väärin tämän minun äänentuoton kanssa. Tarvis kai ottaa jotain tunteja. Joojoo... Joskus sitten. Ollaan istuttu treeniksellä ja tehty biisejä. Tai lähinnä vaan tehty duunia jo tehtyjen biisien kanssa. Levy-yhtiöstä kävi ukkeli ja tuottaja Jyrki tässä männä viikolla. Parisen päivää käytiin biisejä läpi niiden kanssa. Voin kertoa, että oltiin aika fiiliksissä erään 911-työnimellä kulkevan kappaleen kanssa. Saatiin siitä ehkä maailman mahtipontisin juttu ihan pienellä muutoksella vaan! Nyt vaan ei malta odottaa, että saadaan se reenattua kuntoon ja joskus hamassa tulevaisuudessa nakattua nauhalle. Ukkelit puhui Armageddon-fiiliksestä. Itsellenihän se ei aukea siinä mielessä, sillä olenhan kaikinpuolin tietämätön urpo leffojen suhteen. Äshmhsm.

Huomenna on viimeinen päivä kouluhommia ennen joululomailuja! Illalla on juhla, jonka jälkeen lähemmä porukalla liikenteeseen. Kemin keikalta on nimittäin vielä Jalokastaviinaa ja vinettoa jäljellä. Voisi käydä vielä Aa-kaupassa ostamassa jotakin mukavaa lämmikettä iltaa varten! Uskon, että kivaa tulee. Jos ei tuu, niin se ei oo mikään yllätys. Sallan pileet on aina vähän tämmösiä.

Kävin tuossa yks keskiviikko pään magneettitutkimuksessa, joka ei ilmeisesti sitten tuottanut minkäänlaista tulosta. Ei se mtn. Katellaan katellaan.

Vähän mieli tekis olla nyt just jossain muualla ku täällä kotona Sallassa. Ikävä ois hurja ja tekis vaan mieli käpertyä peiton alle ja nukkua talviunia minun oman ihanimman kanssa. Höhs. Jouluna kuitenkin Rovaniemelle! Tuliskohan tästä joulusta sellanen ettei tartte itkeskellä :( :D No eiku ihan tosi. Ois kivaa kerranki. Hihhiih. Ompa höpsöä. :)

Palaillaan taas joskus tuhannen vuoden päästä ku oon näin innokas bloggailija ilmeisesti muutenki. Jouluja kaikille, jos en muista kirjotella ennen.

a thing about you.

Hoi! Mie joudun kai ottamaan tavaksi tämän, että herään ennen seitsemää ja jään sitten pyörimään väsyksissäni hereille. Sitä luulis, että kuuden tunnin yöunet riittää oikein mainiosti, mutta se ei tosiaan tunnu siltä.

Selvittelin eilen vähän noiden mun verikokeiden tuloksia. Oon tässä yrittänyt hetkisen aikaa jo selvitellä eri lääkärien avustuksella näitä minun outoja pyörtymiskohtauksia. Kesän ehti olla jo aika hiljaista, mutta nyt se on taas alkanut. Tajua tosin en ole menettänyt kertaakaan tämän syksyn aikana, niinku tapahtui keväällä. Mutta kauhean lähellä olen käynyt ja turhan useinkin. Seuraavaksi kai Rovaniemen puolelle taas. Olen käynyt siellä jo sisätautienlääkärillä ja neurologisella ja ja, uniaivosähkökäyrää on otettu ja kaikkea mahdollista. Seuraavaksi kai kuvataan tätä pääkoppaa jollain vänkälaitteella, en tiedä. Oishan tuo ihan mukava selvittää! Sillä nuo kaikki tapaukset on sattuneet tämän vuoden puolella ja tietyin väliajoin. Tätä vuotta ennen mie en oo ikinä pyörtynyt, ja harvoin on edes heittänyt päässä muutenkaan. Eikä se liity millään tavoin syömiseen/juomiseen tai siihen, nousenko seisomaan liian äkkisesti. Hmm.

Pitäisköhän mun tilittää tänne blogiin vähän koulujutuistakin? Vähän tuntuis ainakin siltä, mutkun mien oikein montaa ajatusta jaksa sille laitokselle enää uhrata. Lukio on mennyt vähän "siinä sivussa" ja nyt tosiaan alkoi viimeinen jakso tässä koulussa. Sen jälkeen Enni ottaa välivuotta niin pitkään, että tulee nälkä. Mien yhtään tiedä, mitä opiskelisin. En kyllä edes haluaisi alkaa opiskelemaan nyt just mitään. Mie otan jonku aikaa ja keskityn täyspäiväisesti musiikkiin, josko se sitten poikisi jotain. Opiskella ehtii myöhemmin, mutta tää musiikkihetki voi olla vaan sen pienen hetken verran. Joten miksi en käyttäisi sitä nyt, kun on mahdollisuus?

Enni lähtee nyt kuiten vähän keittelee kahvia ja touhuilemaan muitakin aamujuttuja. Ulkona on pimeää ja kylmää ja ikäväkin vähän painaa voivoi. Mutta nyt on jo keskiviikko, eikä lauantai enää ole kaukana.

you - soft and only

stones taught me to fly.

Morienddesi. Ennillä on nyt vähän vierähtänyt aika ilman mitään bloggailuja. Tuntuu vähän siltä, että ei ole tapahtunut mitään sellaista, jota kehtais julkisesti alkaa tilittämään. Olen kuitenkin osaltani onnellisin todella pitkään aikaan, ko oon vähän viettänyt aikaa yhden todella tärkeän ihmisen kanssa. Toisaalta sitten olen ollut vähän ehkä surustunutkin.

Treeniksellä olen/olemme saaneet aikaan aika paljon, mistä oon kyllä todella innoissani. Uusia biisejä tulee tasaiseen tahtiin ja niitä tulee tosiaan mietittyä vähän tarkemminkin. Verraten siis ekaan levyyn. Musta tuntuu, että mie ehkä uskallan seisoa tuon seuraavan levyn takana. Kyllähän tuo inspiraationkaltainen vaati pari paskaa ihmissuhdetta, mutta se on kyllä ihan täysin sen arvoista. Nyt onkin sitten sellainen meininki, että Enni taitaa tästä eteenpäin kirjoitella vaan iloisia rakkaushömpötyksiä. Surustuksissaan sitä kirjoittaa yleensä parhaat rallit, mutta ehkäpä nyt saadaan joku kiva hihhihiibabyiloveyou-biisi. Or not! Ehkä mie kuiten käytän hyväksi tätä vähän liiankin epätasapainoista mielentilaani ja kirjoitan pari i'm-just-a-fucked-up-little-girl -biisiä lissää.

Pitäisi jotenkin päästä tästä kouluilemaan vielä, mutku. Mutkun mutkun. Yöunet jäi vähän vähälle taas kerran. Ei jotenkin millään halunnut taipua puhelimesta irti ja Riina herätti hävyttömän aikaisin viemään sen töihin. Kuka ihan tosi menee seiskalta mihinkään? Kysyvvaan!

Mie kävin viikonloppuna tosiaan vähän Rovaniemeilemässä. Perjantai ja lauantai vierähtivät molemmat jotenkin mystisesti Café Tivolin puolella. Mutta oli kyllä erinomaisen kivaa, ja erityisesti lauantain punkki oli makkosaa! Lisää paskaa housuun, lisää tuommosta punkkia. Olin siellä toudella hyvässä seurassakin, hmmm (hymiöhymiöhymiö). Ja niin, ensi lauantaina olisi SC lavalla taas. Kemin Koodissa. Sieltä löytyy ainakin Slap Betty! kans, joten jos vaan on mahdollisuus, nii vääntykäähän paikalle. Voin luvata, että tulee kivaa. Itse ainakin odotan ko. päivää tositositosi innolla kaikinpuolin. En millään malttais istua viikkoa koulussa ja tylsäillä täällä Sallassa.

Niiiiin ja uusi vuosi, eli 31.12. Tivoliin kaik! Me ollaan siellä ja sielläki tulee kivaa!

Nyt tää niinkö kuitenkin lähtis tästä. Ennillä on vähän ikävä.



there's still a little bit of your face i haven't kissed

who knew?

Jo vain. Heitin tuohon tuommosen jäniskevennyksen näin niinku tähän suht harmaaseen ja tylsään todellisuuteen. Kuvahan on otettu edellisenä vappuna. Mulla on asiaankuuluvat hassut varusteetkin päälläni. Tallentelin tuossa kuvat koneeltani erityistalteen, jos tää vaikka sattuu joskus räjähtämään tää kone itessään. Selaillessa esimerkiksi viime kesän kuvia, tulee kyllä kaameenkivaolo. Oli ihan mukava kesä kieltämättä! Tuli kierrettyä parit festit ja soiteltua pari settiä rokkenrollia. Hienova oli kyllä. Tuli koettua vähän vaikka mitä ja tutustuttua erilaisiin olotiloihin, joista humala tai krapula kävi ehkä tutuimmaksi. Uusia ihmisiä ja vanhoja ihmisiä ja aurinkoa ja. Käytiin me tyttöjen kans uimassakin! Se oli yhtä hirveää, mitä aina ennenkin. Mitkähän festit ne oli hmm... No, kuitenkin. Joo se oli se reissu ku kielet katkeili, piti soittaa epävireisellä lessulla, Hennan bassokamat hajoili ja Giant Leapin kaveri sanoi meitä ihkuiksi stallareiksi. Hyvä meininki hyvä meininki. Ääni oli tietysti pois (sitä ei tartte ees mainita, ko se oli mun normitila kesällä). Darra oli päällä, kyllä vain. Eisemtn. Hehhee meijän monitorimatti jubaili vaan jonku neitimonitoritädin kanssa kesken keikan ko Hennalla hajoili ja hiljeni kamat. Oli se kyllä reissu. Kuumakin oli. Mie soitin muistaakseni ilman kenkiä. Jumalauta kyllä oli pakko olla hitusen levottomat jalat, ko tuntu siltä, että käveli tulisilla hiilillä. Fiddu. En vaan jaksanu laittaa kenkiä jalkaan. Emmie kyllä laittanu tukkaa tai meikannutkaan sille keikalle. Höh. Tais olla kesä lopussa ja meikä finaalissa siinä vaiheessa.

Ja tiedättekö mitä! Meillä on kaks keikkaa vielä tän vuoden aikana. Yks Kemissä ja yks Rovaniemellä. Kivaa kivaa kivaa. Kemissä ollaan 6.12., elikä itsenäisyyspäivänä. Pitäis keksiä jotain spesiaalia noille keikoille, kun kerta Cavalryakin on tulossa meseen! On ainakin uusia biisejä tulossa, että sen puolesta on ainaskin uutta meininkiä. Mutta pitäis keksiä jotain kivaa. Hmm. Mien oikein jaksa kirjotella nyt, koska ajatus lentää jossain ihan muualla! Nimittäinnn.... Tää Enni on erittäin tykästynyt erääseen höpsöön. Mutta ei siitä enempää kuiten, laitan siis tähän vähän kuvia edelliseltä kesältä! Tosson eka laivareissulta Tommi, Henna ja Viltsu. Kakkoskuvassa Tommi ja Toni ei tajua jotain mitä Riina tajuaa. Kolmoskuvassa on lähikuvvaa meijän auton ikkunasta, johon Riinalla pääs pahaolo. Taustalla Riina, Kirsikka ja Tomba. Viimenen kuva on Wanajafesteiltä tsekin saundissa ennenko vestit on alkaneetkaan.

would you please fall asleep holding my hand?

No jaa terve! Täytyy myöntää, että olen unohtanut tehdä kaikkea tällä viikolla. Tarkoituksena oli kirjoittaa äidinkielen essee, käydä keittelemässä mummolle kahvia ja ehkä käyttää sitä kaupassa, piti kirjoitella tätä blogia ja siivota (oonhuono) ja tehdä paljon ja lisää musiikkia. Kaikki noista jäi jotenkin puolitiehen. Mutta tämän viikon paras juttu (täällä Sallassa) on se, että raahauduin salille Hennan ja Elisan kanssa. Käytiin tuossa parina päivänä tunnin setit nakkelemassa ja toisena päivänä kävin myös tunnin mittasella lenkillä. Nyt viikonloppuna pitää ottaa vähän välipäiviä tähän, oon nimittäin _aika_jumissa_. Eilen oli vaikeaa jopa istua. Löysin itsestäni taas kerran mitä ihmeellisimpiä lihaksia! Pitäis nyt vaan jaksaa pitää tuo säännöllisenä. Otettiin tyttöjen kans pienoinen tavoite : kesällä 2009 uskallan laittaa bikinit päälle, ihan huoletta. Onnistuu!

Sain postista vähän alushousuja. Tilasin viidet alushousut, hintaa niille tuli 111 euroa. Älkää kysykö miksi, sillä en itsekään tiedä. Kuka ääliö ostaa monen kympin alushousut? o/

Niin se äidinkielen essee. Piti kirjoittaa se eilen, mutta näyttää vakavasti siltä, että se venyy viikonlopun yli. On nimittäin hiukkasen mielenkiintoisempaa ajateltavaa juuri nyt! Valitsin aiheeksi biisin, jonka sanoma/merkitys on muuttunut toisen tai useamman kuuntelukerran jälkeen. Otin Hassisen Koneen Muoviruusuja omenapuissa -biiiiisin. Sen lyriikka on nimittäin alkanut pikkuhiljaa avautua vasta edellisinä vuosina, mikä on ihan ymmärrettävää ottaen huomioon sen, että Hassisen Konetta aloin kuuntelee öbauttiarallaa 10-vuotiaana.

Mietittiin tänään Hennan kanssa uusia tatuleerauksia. Tekis mieli ottaa tuonne alahuulen sisäpinnalle jotain. Hähä, se ois niin siisti. Aattelin, että kun tuolla Kemin Koodikeikalla on tatuointi- ja lävistyspiste, niin vois käydä nakkelee jonku korun vaikka siinä keikkaloisen jälkeen. Oon halunnu kielihässäkkää jo pienen tovin. En itelleni kyllä muita erityisen näkyviä lävistyksiä ottais, en osaa olla. Mutta kielilävistys ois erittäin tervetullut. Tai joku muu, joka on tuolla vaatteiden alla. Ja nyt ois hyvä sauma ottaa se lävistys, kun ei keikkoja tai studioita oo aikoihin. Ei tulis sössöä. Tatuointia en siellä Kempossa millään ottais, sillä oon vähän aatellut, että teen kaikki samalla tatuoijalla. Elikkä Partasella Rovaniemellä, niinku oon tähänkin asti ottanut. Suosittelen !

Tää on ihan älytöntä. Heräsin joskus aamuyöllä ja olen valvonut siitä asti. Ei ole uni oikein napannut. Sain minä nukuttua ehkä sen kolme tai neljä tuntia, mutta sitten vaan loppui. Heräilin ja keittelin kahvia. Meikkailin rauhassa, laitoin vähän tukkaa ja kuuntelin musiikkia. Keskellä yötä. Mikä ihme muhun on tullut? ...

Tännään kuitenkin Rovaniemelle taasen. Vähän mutsia ja kissoja moikkailees ja vähän kaikkea muutakin siinä sivussa. Tykkään kyllä noista reissuista jo siinäkin mielessä, että pitkät automatkat on niin rentouttavia. Eihän tuo kestä kuin pienen hetken verran, verraten esimerkiksi Salla-Helsinki -väliin. Mutta pari tuntia kuiten. Hyvää musiikkia ja ajatuksia ja ajelua ja. Ohan se elämä heleppoa.

Nyt Enni käy vähän pelaamassa Call of Duty nelosta Veteran -tasolla (mikä on kamalaa, koska kuolen heti) ja lähtee sitten kouluilemaan. Ainiin, pitää käydä hakee Tony the Beat kans ko se raukka tuhos jalkansa liukastelemalla.

Take care!

i can't concentrate until i make you mine.

i can't concentrate until i make you mine.

Piti ihan tarkistaa, mitä olin viimeksi kirjoittanut. Bloggaaminen on nimittäin jäänyt aika vähälle muutaman viimeisen päivän aikana. Viikonloppu meni tosiaan Rovaniemen puolella ja reissu oli aivan kiva! Nice is good. Perjantai meni Tivolissa Slapin Bettyä katellessa. Lauantaina käytiin Grandessa, mutta jämähdettiin sinne (jotenkin mystisesti) valomerkkiin asti. Kyllähän se aika kuluu hyvien ihmisten ja viskin merkeissä, täytyy myöntää! Oli mukavaa nähdä Pyryä mm.! Kyllähän ne Comicon safkat on jotaki niin hyvvää, mutku niitä ei koskaan oikein saa syötyä loppuun asti. No, ei voi ainakaan sanoa että nälkä jäi!

Mie oon vähän sitä mieltä, että kahvia ei koskaan voi juoda liikaa. Toivoo Enni, näin niinkö viidennen kupin jälkeen ja edelleen maistuu. Soittelin tuossa hetkisen pianoa, pitkästä aikaa. On vaan vähän ilkeä pimputella, kun vire on mitä järkyttävin. Tuommonen vanhahko peruspiano kun on, eikä virittäjä oo käyny varmaan kymmeneen vuoteen... Sounds nice. Mutta onneksi mullon tuo uus akkari, josta en millään saa tarpeekseni. Olen tässä yrittänyt alkaa tekemään uutta musssiikkia, mutku. Ulosannissa on vähän ongelmia. Ajatuksia on tuhat ja yks, mut nei tuu ulos siinä muodossa ku haluisin! Turhapa tuota inspiraatiota ois ootella, ko niitä ei ikinä tuu. Pakko on paras muusa, niinko mulle on sanottu.

Ulkona on pikkasen ihana pakkanen. Vaikka oon muutenki tämmönen vilukissa ja vihaan kylmää, on se kuuman kesän jälkeen mukava pysähtyä ja rauhottua. Pakkanen, tähtitaivas, täysikuu. Sitä alkaa väkisinki masentua, ihan vaan negailun ilosta. Tässä on viime aikoina menty fiiliksien puolella ääripäästä toiseen tosi pienen ajan sisään. Nyt ei oikein tiedä, mitä ajatella mistäkin. Ylläripylläri.

Cheers,
motherfucker of the year.

would it be beautiful, or just a beautiful disaster?

Jahas päivää. Tänään käytiin mutkat Oulussa, jossa näin mm. Saanaa ja Tonia! Oli mukavaa. Käytiin syömässä Hennan ja Jussin kanssa, minkä jälkeen shoppailtiin itsemme kuoliaiksi. Itse ostin peruspaitoja, joita mulla on todellakin liian vähän. Sukkia! Laukku! Vähän koruja! Kaksi kirjaa (Iggy, Slash) ja uuden hajuveden. Vanhat alkoivat olemaan jo suht finaalissa. Ostin myös pikkusiskolle vähän synttärilahjaa Body Shopista. Piti käydä hakemassa Kullakselta korvatulpat, ettei kuulo mene reenaillessa. Päädyin kuitenkin testailemaan akustisia kitaroita, joista yksi herkullinen lähtikin sitten mukaani! Soundi ei oo turhan lankku ja se tuntuuki kivalle, kielet on aika alhaalla. Olen ihan innoissani siitä. Nyt ei muuta kiinnostaisi tehdä kuin soitella kitaraa!

Taidan ottaa akkarin messiin Rovaniemelle. Ehkä siellä ehtisi tehdä vähän musiikkia. Huomenna kuitenkin Slap Betty!, jota ootan innolla!

Selostus jäi lyhyeksi, mutta väsy vie voiton. Vaelsin nimittäin tämän päivän vain kahden tunnin yöunilla. Ei pitäisi valvoa ja mietiskellä hölmöyksiä. Ja tuo mun satukirja (Mötley Crüen Dirt) ei ainakaan väsytä yhtään, vaan pakottaa lukemaan "vielä seuraavan sivun".

and then she broke my heart!

Oi miten mahtavaa. Skippasin koulusta kaksi tuntia kiinnostuksenpuutteen vuoksi ja pelasin COD4:n loppuhun sillä iiseimmällä tasolla. (Elikkä suomeksi: Äksboksilla jyystin Call of Duty - Modern Warfarea). En varmaan ikinä uskalla pelata veteraanilla sitä, mutta saavutushan tämäkin on. Ainakin minulle. Aattelin tilailla tässä sen CoD vitosenki, mut täytynee punnita vielä... Ehkä pitäis opetella tuon nelosen kanssa ihan kunnolla, ennenko lähtee uusia hakemaan. Pelottavin kohta oli ehkä tarkka-ampuileminen Tshernobylissä. Voi elämänkevät, että sydän pomppi kurkussa. Niinku Henna tuossa tänään mainitsikin, se pelaaminen oli lähinnä niinku jotain hyvää sotaelokuvaa kattois.

Juurikin selvisi, että Slap Betty!n keikka onkin perjantaina! Onneksi olen menossa Rovaniemelle jo silloin. Olin koko ajan menossa keikalle vasta lauantaina. Selvyys tuli ja elämä o hienoa.

when you get out of the hospital
let me back into your life
i can't stand what you do
but i'm in love with your eyes

i tattooed her and now she's mine

Päivä meni istuessa ja ihmetellessä. Digiboksi pätkii ja Big Brother on täynnä julkisia eläimiä.

Itse odottelen tulevaa lauantaita aika innolla, nimittäin silloin on Rovaniemen Tivolissa mm. Slap Betty! soittamassa. Mukavaa päästä kattelemaan ukkeleiden keikkaa pitkästä aikaa. Ja oikeastaan ihan mukava päästä Sallasta taas hetkeksi ulkoilemaan.

Viikonloppu meni railakkaissa tunnelmissa, joten on erittäin jees ottaa nyt iisisti kotona. Ja ensi viikonloppu iisisti Rovaniemen kotona.

Pitäisi varata taas tatuointiaikaakin, mutta kun en oikein saa aikaiseksi. Enkä löydä sopivaa kuvaakaan.

En nyt oikein saa aikaiseksi muuta kuin negailua, joten siirryn tästä sänkyni uumeniin lueskelemaan kirjoja.

Tilasin eilen alushousuja vajaalla sadalla eurolla.

try some manners, fuckface.

Kyllästyin tänään ihmisiin, joilla ei ole minkäänlaista selkärankaa. Minulla ei ole tapana puhua ikäviä asioita ystävistäni niiden selän takana, joten se touhu on minulle outoa ja vierasta kaikinpuolin. Ja jos en pidä jostain ihmisestä, skippaan paskanjauhannan heittämällä koko ihmisen kauas mun elämästä. Tässä oon pienen ajan sisään törmännyt liian usein sellaisiin tapauksiin, jotka eivät jaksa arvostaa ystävyyttä missään määrin. "Kaverin" seura toki kelpaa, mutta heti kun kaveri häipyy maisemista, alkaa paskanjauhanta.

Miksi pitää sitten tuhlata aikansa ihmisiin, joista ei oikeasti välitä? Ehkä syy on se, että on kuluttanut liian monta vuotta elämästään omassa ylhäisessä yksinäisyydessään.

Lopettakaa ihmiset tuo paskanjauhanta, koska mua esimerkiksi ei kiinnosta enää minkään vertaa kuunnella mitä sun frendi teki ja kui sää vihaat sun frendii ja kui se frendi ajattelee vaan itseään.

Mikä ajaa ihmisen tuommoseen tilanteeseen?

Jumalauta, sen ku tietäis. Miksi pitää vetää draamaa irti jokaisesta pienestä vastoinkäymisestä? Eikö elämässä muuten tapahdu mitään, vai onko se vaan ihan vitun siistiä leikkiä päivästä toiseen marttyyria?

Ja jos mie lähen ulos, mie lähen pitää hauskaa.
Mun tarkotus ei oo känni-itkuilla tai lohdutella känni-itkuilijoita.
Mua ei kiinnosta, mitä kukakin tekee. Enkä mie jaksa lähteä ulos
vain sen takia, että löytäisin "jonku kivan pojan" jostakin.
Mien lähe miellyttämään vastakkaista sukupuolta.
Ja tietysti, kantsii joskus muistaa sekin, että kaikki vastakkaisen
sukupuolen edustajat eivät välttämättä kuitenkaan ole kiinnostuneet
sinusta. Voi kuulostaa oudolta, mutta ehkä maailma ei pyörikään sinun ympärillä.

Tää nyt vaikuttaa siltä, että kirjoitan jollekin tietylle ihmiselle,
mutta se ei ehkä kuitenkaan oo niin.
Jos tuntui siltä, että tää on kirjotettu just sulle,
kannattaa pysähtyä miettimään.

Pistäkää ny saatana asiat elämissänne tärkeysjärjestykseen.

Meikä esim. on ihan helvetin happyhappyjoyjoy sen takia,
että on ainakin tuommonen yks ihminen, jonka kans hengaillaan päivästä toiseen.
Mulla ei tulis mielenkään puhua ikävyyksiä tästä kaverista muille tuttavuuksille.
Eihän mulla ois muuten mitään järkeä viettää tämän ihmisen kanssa aikaa!

juodaan kahvia ja tullaan viisaammiksi näin.

Päivää täältä Sallan pakkasesta. Ajattelimme tässä Henna-ystäväiseni kera kirjoittaa päiväkirjamerkinnän. Voin kertoa, että Salin kuningatarlehmät ovat ottaneet askeleen eteenpäin, sillä Riina oppi tänään eräänlaisen hauskan fillihässäkän. Olimme innoissamme siitä.

Kävimme Hennan ja parin muun ystäväisen kera paikallisessa kuppilassa. Voi elämä, sinne oli eksynyt eräs bilebändi, sääliksi kävi. Mummoilla oli paljon asiaa keikan jälkeen ja pitiväthän he sentään hauskaakin. Tanssilattialla. Ehkä mekin. Hetkisen verran.

Andeegsi tästä kaikesta. Riina aikoin ryömiä reenikselle huomenna _liian aikaisin_, joten saas nähdä saako neiti meitä ylös (EI).

Tähän loppuun laittaisimme erään kuvan.
Sen on ottanut eräs miekkonen erääseen Roihulehteen.

Täältä mesee. Eikun pesee. Eikun se tulikin vähän ylemmäs kuin oli tarkoitus. Menemme nakkelemaan nukkuja. Joten soronoo ja hola ja mitä ne kaikki serraanot sanookaan.... Whatever.

i wanna hear what you have to say about me
hear if you're gonna live without me
i wanna hear what you want
i remember december
and i wanna hear what you have to say about me
hear if you're gonna live without me
i wanna hear what you want
what the hell do you want?


-damien rice

ja me seisomme führerin puolesta. mutta kuka tuo führer on?

Päivällistä. Tässä aattelin purkaa vähän ajatuksiani taas kerran. Mietittiin tuossa päivällä tyttärien kanssa yhtä outoa juttua. Nimittäin koulusta lähtiessäni jouduin pihalla oottelemaan ja varomaan poroja. Tyypit vaan hengailee keskellä tietä ja etsii syötävää lumen alta. Onkohan samaa ongelmaa koskaan muissa Suomen kouluissa? Että poroja hengailee pihalla.

No mutta kuitenkin... Olen päivätolkulla etsinyt naista. Koristamaan käsivarttani siis! Olen selaillut erilaisia tatuointimallisivustoja löytämättä täydellistä tyttöstä. Joten ajattelin ehkä sittenkin pistää jotain muuta jäätävää. Ihan vain siksi, koska haluan alkaa työstämään tätä vasenta kättä HETI. Oon halunnut pääkalloja jo pitkään. Ehkä teen jotain sen tyyppistä! Pitäis vaan osata piirtää.

En millään malttaisi odottaa huomista! Käyn säätää tukalle jotain ja sen jälkeen täytyy hakea Rhino Kuusamosta. Ja sitten... kauan odotettu... treenituokio. Ja uusia biisejä. Ollaan Hennan kanssa (ja myös yksinään omilla tahoillamme) työstetty uutta Stalingraadia koko viikko päivittäin. Ja sitä ennenkin kyllä. Ihan kivaa, että Hennakin on tarttunut kitaraan ja alkanut vääntää musaa. Helpottaa mun taakkaa, mutta toisaalta pidän siitä taakasta. Ja muiden mielipiteitä ja ajatuksia on aina ihan mukava (tiettyyn pisteeseen asti) ottaa vastaan.

En ole vieläkään saanut postia. Toivottavasti ainakin uudet levyt tulee huomenna, olen kyllästynyt kuuntelemaan youtubesta. Ja autossa kuuluu vaan Kristiina Braskia. Ny ei oo sellanen fiilis.

love is only a feeling anyway.

Iltasta. Ajattelin tähän illan päätteeksi kirjoittaa pienen merkinnän tästäkin päivästä. Päivän kohokohtia olivat varmastikin uuden mikserin saapuminen treenikselle ja uusien biisien työstäminen. Mikseri on jo niin valtava, etten edes jaksaisi kantaa sitä yksin! Mielenkiinnolla odotan viikonloppua, kun yritämme saada moisen vekottimen työntämään ääntä sisään ja ulos.

Koulussa ei tapahtunut luonnollisestikaan mitään mullistavaa. Ja vaikka olisikin tapahtunut, tuskin olisin huomannut mitään. Mullistava ei tarkoita kaikille samaa kuin minulle. Tarvitsen outoja mullistavuuksia. Käyn tässä jaksossa vähän matikkaa, englantia, paria äidinkielen kurssia ja kuvaamataitoa. Turhaa tuo minun mielestäni on. Koulu ei ole koskaan ollut minun paikka. Tuo asia alkaa varmistumaan päivä päivältä lujemmin. Elämällä on mulle varmasti jotain aivan muuta tarjottavana kuin koulu ja opiskelu. Tai jos kouluun lukion jälkeen vielä lähden, se on varmasti monen monen monen vuoden kuluttua vasta. (toivoo enni, mahdollinen tuleva siwan kassa)

Voicelta tuli tänään ulos meidän Kamera kiertää -hässäkkä. Täällä Sallassa kun ei Voide näy, saimme silti nauttia noista ihanista hetkistä näin niinkö INTTERVEPIN välityksellä. Aloin melkein itkemään, kun tuli niin kamala ikävä kesää ja ihmisiä. Silloin olin ehkä maailman väsynein ja kyllästynein ihminen, mutta näin jälkeenpäin noita hetkiä alkaa arvostamaan todella paljon. Joku keikoille matkustelu ja odottelu; sehän on maailman hienointa! Kun pitää keksiä kaikkea typerää ajanvietettä. Kun vittuuntuu kaikkiin ympärilläoleviin ihmisiin ja erityisesti itseensä. Keikat palkitsee niin kovasti. Kaikki ne mahtavat ihmiset ja unohtumattomat hetket korvaa kaiken väsyttävän ja pahan, mitä se touhu mukanaan ehkä tuo. Ja sitä pahaa on hyvin vähän.

Noita hetkiä alkaa arvostaa vasta nyt, kun on Sallassa lumen keskellä. Ei ole mitään tekemistä. Ei ole mitään paikkaa, mihin mennä. Paitsi treenikämppä. Joka sekin on kylmä ja tyhjä, kun rumpali puuttuu. Shit. Oispa taas kesä. Oispa kivaa taas ens kesänä.



tällaisena kesäyönä
en halunnut mennä nukkumaan

i don't quite know
how to say
how i feel

those three words
are said too much
they're not enough

i'm the motherfucker of the year.

Se on villiä, kun alkaa suomentamaan sanatarkasti noita vieraskielisiä kirosanoja. Esimerkiksi nyt tuo minun otsikko, Mötley Crüen biisistä "Motherfucker of the year". "Olen vuoden mutsinnussija". Voi kauhistus. Ehkä siinä on kuitenki haettu vuoden vittupäätä tai vastaavaa.

Tilasin tänään vähän cd-levyjä! Posti on siis tuomassa kolme paketillista tällä viikolla. Pitäisi tulla kirjoja, xbox ja levyjä. Tilailin Mötley-himoissani muutaman levyn niiltä ja pari Hardcore Superstaria. Elän meikkirokkikautta. Paitsi että... Veikkaan kuitenkin sen kauden kestävän elämäni loppuun asti. Näyttää jo sen verran varmalta touhulta. Ja tuosta meiningistä oon tykänny jo pienempänä likkana. Joten mitäpä tuota itteänsä muuttamaan, vaikka vuosia tulisikin lisää. En halua edelleenkään kasvaa asialliseksi tädiksi, jolla on ne "perusjutut" elämässään ja kaikki on "ihan kivasti". Järkevä voi olla muutenkin. Silti menettämättä niitä asioita, jotka tuo sun elämään niin paljon.

Tein tänään yhtä biisiä. Se on vähän sellainen rallattelujuttu. Ihan mukava. Kokeilin vähän uusia juttuja näin niinkö laulajan kantilta. Jännittää vähän, toimiiko se.. Ääniala on kutistunut näin vuosien mittaan. Pikkutsubuna sitä nakkeli vaikka miten korkeita ääniä. Ny ei. Pitäis reenata ja harjauttaa tätä ääntä, että pystyis parempiin suorituksiin. Mutta puristamalla väännetyt äänet voi joskus kuulostaa helevetin hyvältäkin! Tarvii enää oottaa se Riina tänne Sallaan, että pääsee työstämään.

Käytiin Hennan kanssa istumassa reeniksellä. Soiteltiin ja kehiteltiin vähän ideoita. Se oli oikeastaan aika vaikeaa. Mie oon yrittäny ennenki tehdä toisen ihmisen kanssa musiikkia, mutta lopulta se on ollut kovasti vaikeampaa kuin yksin. Ehkä siinä saa uusia ja toisenlaisia näkökulmia biisiin, mutta mien osaa olla avoin siinä hetkessä. En saa ehkä mielipidettäni ulos, enkä uskalla kokeilla. Joten ihan selvästi mun täytyy työstää yksin. Ainakin vielä tässä vaiheessa. Jos ei riitä ni. Minkä teet.

Enkä ollenkaan pidä ilkeistä tunteettomista ihmisistä. Ne saa minut surulliseksi. Oon ollu jo hetken aikaa. Typerää, kun aina tykkään vaan niistä. Infona näin tähän loppuun.

call 911 or just hold me close

well i'm not o-fucking-kay

Hola fellas!
Tällaista tänään. Enni palautui iltasella Rovaniemeltä, jossa kävi tsiigailemassa äitinsä uutta kämppää. Kämppähän oli hieno! Omakotitalohässäkkä, mahtanut olla kallis. Eihän tuota edes uskalla kysyä. Mutta varmasti oli rahan arvoinen. Talossa asusteli myös miekkonen ja kolome kissaa. Mie jotenkin tykkään niistä kissaotuksista niin jäätävän paljon. Tai kissoista muutenkin. Kuten kuvasta näkee, Pyhä Kolminaisuus, Enni-Aapo-Henna, ei ikinä toimis ilman kissaa eli Aapoa. Tuossa kuvassa keskitytään hetkinen hmm. Mitä lie tsiigaillaan tietokoneelta. Kissa on se pieni ja viisas, the boss. Henna on tuommonen hulivili hulibumba. Ja mie oon se vitun töhö henkivartija tuolla taustalla. Kolme etsivää. Kolme mitävaan. Kolome. Ei vaihtoja, ei palautuksia, ei korvauksia.

Hopotihoi, Enni on tänään vähän turhautunut. Enni miettii vaan sitä, miksi se puhelin ei soi. Ja sitten kun se soi (tai piippaa), niin se piippaa ihan väärää ihmistä. SHIT! Typeriä päiviä. Miksi nämä ei vaan voisi jotenkin rullata tosi nopeasti ohi? Ja voisin herätä sitten siihen aamuun, kun en enää tuijota puhelinta ja makaa sängyllä turhautuneena ja kato valokuvia ja kuuntele typeriä biisejä. Hölmö ihminen. Hölmö nuori sydän.

Halloween-juhlat olivat ja menivät, enkä oikeastaan halua edes puhua siitä illasta. Turha tilanne, turha ilta. Otin lopulta taksin kotiin, jätin auton sinne pihalle ja maksoin 30 euroa taksimiehelle. Jannu antoi vielä sitäpaitsi alennusta, pysäytti mittarin ennen aikojaan. Kiitos siis siihen suuntaan, tosi mukavasti tehty. Jotenkin meininki meni vaan siihen, ettei jaksanu millään kattoa niitä ihmisiä. Ois voinu mennä toki nukkumaan, mutta siellä ei todellakaan ois saanut tarvittavaa rauhaa. Huomatkaa toki se, että mää pystyn nukkumaan aika jäätävässäkin metelissä. Aamulla kävin sitten vähän siivoilemassa kuitenkin ja hain autonkin sieltä pois. En edes yrittänyt illalla humaltua. Fiilis oli poissa.

Onko liian aikaista kuunnella joululauluja? Nimittäin minä olen tässä jo pari hetkeä kuunnellut My Chemical Romancen versiota tästä joululaulusta, tästä "All I wan't for Christmas is you". Ja Hennan kanssa ollaan kuunneltu automatkoilla ja laulettu aika pitkään jo Tiernapoikia.

En malta odottaa Xboxin saapumista... Ja niiden kirjojen!

TERVEISIÄ SALLASTA, TÄLLÄ ON JO LUNTA JA MINULLA ON VAALEANPUNAINEN JA VALTAVA HUPPARI! (MENIPÄ MUUTEN TYPERÄSTI NÄÄ KUVAT JA TEKSTIT YHTEEN HÖ)

so long and good night
so long and good night

en saa mielestäni sinua.

Hyvää yötä maailma. Tuli tuossa ajeltua autolla useampi tunti. Vähän jutskailtiin ja parannettiin maailmaa Hennan ja Annariikan kanssa. Nää on näitä iltoja, kun ei millään jaksais istua kotona ja mietiskellä omia juttujaan. On niin paljon asioita mielen päällä muutenkin. Kotijutut ja ihmissuhteet lähinnä mietityttää. Muiden ihmisten pärjääminen ehkä eniten. Kyllähän nämä ajan kanssa selviää. Sitä vaan jotenkin toivoo, että vois ite tehdä enemmän muiden hyvinvoinnin eteen. Joidenkin asioiden edessä ihminen on vaan niin saatanan toivoton ja avuton.

Näyttääkö Kim Herold (tuossa irc-gallerian [!!!] bannerimainoksessa) teidänki mielestä BB-Johanilta?

Oi elämä jos tässä jotenkin vois nämä asiat kirjoittaa paperille ja muotoilla lauluksi. Tiettyjä juttuja on pystynyt käsittelemään loppuun asti joskus vain lavalla. Joskus itkettää, kun laulaa jotain laulua ja sitten joskus taas huomaa, että ei enää ajattelekaan niin paljon asiaa. Tulee kirjoitettua uusia lauluja ja lopulta tajuaa tarinoiden saavan loppunsa kuitenkin.

Osaisinpa kirjoittaa ihmiselle.
Ja toiselle.
Ja ehkä kolmannelle.

Eniten haluaisin saada jotain sanoja lohdutuksesta. Tai siitä, että et sie oo yksin. Ja välittää laulun myötä, kuinka tärkeä se pieni ihminen voi mullekki olla. Vaikka suurimman osan ajasta olen täysi ääliö. Kuitenki mää oon täällä ja niin kovasti haluaisin kuulla ja tietää, mitä oikeasti sinnekki kuuluu.

Nyt Enni lähtee nukkumaan,
aamulla pitäisi olla taas reippaana koulussa.
Ho ho ho, sen päivän (reippaan koulupäivän) kun näkis.


'cause i want to learn
did you save yourself
for someone who
loves you for you
loves me for me

when will i see you again?

Pitäisikö huolestua, oon keittiössä. Ja teen ruokaa. Edellisen kerran kokeilin tätä samaa settiä, jauhelihakastiketta siis. Silloin kastikkeesta tuli pahan näköstä ja hajusta. Kaiken muun lisäksi siitä tuli vaaleanpunaista. Tämänpäiväinen kastike lähti keltaisesta liikenteeseen ja on nyt lähes väritön. Mä en tiedä, onko se hyvä judu. Sain yhdeltä kaverilta vinkkejä tämänkin (supervaikean ruokalajin) onnistumiseen.

Pitäänee syödä tää jotenki nopeasti pois alta vielä kun oon yksin kotona. Ei jotenkin nyt oo se fiilis, että haluais nähdä muiden perheenjäsenten ilmeet, kun ne yrittää vääntää meikäläisen mössöjä naamariin. "Tämähän on ihan hyvää......"

Voi elämänkevät.
Kissa ainakin norkoilee tässä sen näkösenä, että se vois syödäkin tätä.

Muistan eräänkin kerran, kun tein pitsaa kotona. Nälkä oli tietenkin hirveä ja varmasti tiedätte, millaista on käydä esim. kaupassa nälkäisenä tai tehdä ruokaa nälässä. Laitoin siinä sitten varman päälle niitä täytteitä. Oli herkkusientä, oli tonnikalaa, oli kinkkua, oli ananasta, oli varmaan paprikaakin, oli jalapenoja ja juustoa hirveä läjä. Pitsasta tuli lopulta korkeampi kuin mitä se oli leveä. Jaksoin syödä neljäsosan ja sitten annoin periksi.

Lauantaina suuntaan Rovaniemelle. Se tarkoittaa sitä, etten voi huomenissa sitten oikein juhlistaa Halloweeniä. Eipä tuo minua suuresti haittaa. Ihan hyvä ottaa välillä iisisti ja nauttia ihmisten seurassa ilman mitään ylimääräisiä aineksia!

(voi elämä että oli pahaa ruokaa)

Kävin koulun jälkeen ostamassa ulkoisen kovalevyn ja maksoin koneen jämät. Koulu oli tylsä. Nyt vois keitellä kaffet, minkä jälkeen nukkuis päiväunet! Kuulostaa hyvältä. Nää mun päivät menee nykyään tällä samalla kaavalla. Ei oo keikkoja, jotka tois vähän muutosta tähän arkeen. Kovasti ois kyllä asiaa, joka tarttis kirjoittaa biisiksi. On tapahtunut kaikenlaista.

TIME HEALS NOTHING.

i'll play pretend that every day i miss you less.

Moie.

Tuntuu jotenkin älyttömän vaikealta alkaa kirjoittamaan tähän yhtään mitään tänään.

Aahm mutta! Meillä onkin perjantaina Halloween-juhlat, enkä millään jaksais odottaa. Oon vähän innoissani. Oon ostanu Tiimarista vähän asustettakin! Ja oon varma, että musta tulee pikkasen pelottava ilmestys.

Tänään mietin just sitä, että on ihan mukavaa huomata löytäneensä vähän kavereita tuolta koulustakin, täältä Sallasta. Suurin osa mun kavereista liittyy tavalla tai toisella musiikkijuttuihin. Bändin kautta on löytynyt niin monta hienoa ihmistä, ettette edes usko. Ja elämäni parhaat hetket oon ehottomasti kokenut bändireissuilla. Kuitenki, tämän viimeisen vuoden aikana sitä on jotenkin alkanut tutustua vähän näihin oman luokan ihmisiin. Nyt siis kun oon lukion viimeisellä vuodella. Meni siihen vähän pitkä aika kyllä! Tähän asti ollaan Hennan kanssa kuitenkin pyöritty lähinnä vaan kahdestaan. Joukko iloinen on vähän ottanut ja kasvanut. Mikä on ihan kivaa.

Tänään erehdyin katsomaan pankkitilini tilanteen. Hopotihoi, olin saanut vähän rahan paskaa ja aattelin kuluttaa sitä vähän turhuuksiin. Aattelin ostaa jonkinlaisen pelikonsolin! Tai siis, miten se sanotaan. Niitä kun on semmosia möllyköitä, joita pelataan ja se kytketään telkkariin. Tietsikalla ei oo niin hauskaa pelata. Ja se voi olla ihan kivaa ajankulua. Sotapelit on ihan mukavia. Eikä tuo kommentti tarkoita sitä, että tykkäisin muuten sellasesta touhusta. Kyllä se on kuitenkin niin, että pelit, musiikki, elokuvat ja todellisuus pitää pitää erossa toisistaan. On naurettavaa ajatella, että ihminestä tulee paha, kun kattoo vähän tappoelokuvia ja pelaa pelejä.

Nii. Mulla on oikeus ostaa Äksboksi :(
(Tuossa tuli muuten blogini ensimmäinen hymiö.
Päätin alkaa vähentämään hurjasti hymiöilyä,
sillä olenhan jo 18-vuotias ja maksan veroja)

Heh heh.

i know it hurts - my kind of violence.

i need the ending so why can't you stay just long enough to explain

Ja taas päivä jotenkin pulkassa. Sitä tuntuu joka ikinen päivä odottavan jotain erityistä ja hienoa ja ihanaa, mutku. Mutku sei koskaan ilmesty tai oo totta tai edes mitään. Oon tällainen negapallo. Mutta muuten on ollu ihan kivaa! Pitkästä aikaa nukuin päiväuniakin, mutta piti herätä syystä tuntemattomasta. Hennalla oli taas hätä ja autossa oli ahdasta. Koulussa kävin tunnin verran. Sekin yksi tunti sai mut vaan paremmin varmistumaan siitä, että välivuosi häämöttää edessä erittäin kirkkaana ja lupaavana. Mukavaa, kun saa keskittyä pelkästään musiikkiin. Jos elämä menee päin helevettiä, niin sitten kehitellään duunia. Jos musiikki "ei ookkaan se niinku se siis sillee Mun Juttu", niin sitte vaihetaan alaa. Ei piä ressata liikaa elämästään. Miksi minä lähtisin johonkin kouluun nyt lukion jälkeen vaan sen takia, että elo ois varmempaa? Tahon eka kokeilla sitä, mikä tuntuu oikeimmalta. Muutenki kivvaa, kun pääsee muuttamaan Helsinkiin ja kaikki on lähellä ja elo on loisteliasta (hö hö hö)...

Napin kohtalo on edelleen epävarma. Mummi tosin alkaa lämmetä ajatukselle.

Otin tuossa just tällaisella WEBKAMERATOIMINNOLLA kuvan minusta ja Aaposta. Joo, kirjotellaan Aapon kanssa tässä tätä mun blogia, se istuu tässä mun sylissä.Tai sit mien vaan oo huomioinu sitä tarpeeksi tänään. Aapo on valloittava.

Meillä ois perjantaina luvassa pienet Halloween-pirskeet. Itsehän olen käynyt jo ostamassa itselleni pientä asustetta kyseisiin pippaloihin, heh heh. Täytyy kyllä ehottomasti ottaa kamera mukaan, mullon ehkä loistavin visio ikinä...

Laitoin tuossa koneelleni musiikkia juuri muutamalta cd-levyltä ja siirsin tuommoselta ulkoiselta kovalevyltäkin muutamat rallit. Kyllä nyt luulis, että poppi soi. Pitäis vaan tavalla tai toisella päästää irti noista negailumasistelubiiseistä ja keskittyä joihinki räväkämpiin biiseihin. Ei tulis niin typerä ja suru olo sitte muutenkaan. Pitäis samantien skipata kaikki Uniluubit, Aalauvat, Yamagatat ja kaikki saatana. Sitte tarttis kuunnella vaan jotain Hardcore Superstaria tai Backyard Babiesia (paitsi Babiesiltaki laittaisin soimaan vaan Painkillerin, Roadsin ja muut).. Ja noiden kahden bändin kohdalla on se ainoa ongelma, että tulee aina sellanen hullu maailmanvalloittajafiilis, eikä millään kehtaa pysähtyä ja sitten sitä vaan suunnittelee kaikkea. Hopotihoi. Oispa vaan jotain easylistening-tavaraa, nii elämä ois jo helevetisti helpompaa.

Mutta kyllä se mitään ja ei se siitä!

Päätin muuten tänään, minkälaisen tatuoinnin otan seuraavaksi. Visio on vahva. Kun oon muutenki aatellu alkaa rakentaa sleeveä vasempaan käteen, nii päätin sitten lähteä suosiolla vaan alastomasta naikkosesta liikenteeseen. Nyt pitäis vaan löytää sopivan hyvännäkönen leidi killumaan mun käteen. Emmie siitä värillistä halua. Muita kriteerejä ei sitte oo. Pitäis kai alkaa nyt miettimään ja suunnittelemaan sopivanlaista. Jee!

'cause my self-esteem
it's been low
go ahead and count
it's been lower than low

i loved you, you idiot! AAARH.

Hopotihoi. Voihan venäjä ko mien oikein osaa käyttää tätä blogggeria. Yritin tuossa Livejournalia päivitellä, vähän henkilökohtaisempaa tavaraa, mutta kun se lagas aika lujaa. Itekki lagaan. Otin tuohon alkuun vähän tommosen jäätävän otsikonkin, että lukijoiden kiinnostus heräis. Hahha hyvä Enni. No saatana tottahan tuoki paska on, mitäpä sitä kiertelemään. JOO OON OLLU RAKASTUNU VAIKKA OONKI VÄHÄN PYÖREÄHKÖ JA PAHANHAJUINEN.

Aattelin nukahtaa tänään ihmisten aikoihin, mutta nythän on jo huominen. Kesäaikaan kello ois vasta 23. Joten tää sallitaan anteeksi. Yleensähän mie nukahdan kahdentoista ja yhden välillä. Jos on hyvä kirja, niin pakotan itteni unille kahden maissakin. Nyt puhutaan siis arkipäivistä. Viikonloput on eri. Mutta niitähän mien laskekkaan messiin. Viikonloppuisin ei kuulu kauheesti nukkua. Ja seuraavan viikon saa tietty kärsiä sitten juuri tuosta typerästä ajatuksesta. "Hähää kuolema kuittaa univelat". Vitunposket se kuittaa mitään univelkoja. Tai mistäpä minä tietäisin.

Nappi taitaa muuttaa meille. Nappi on Riinan ja Tonin kissalapsi jota on nyt heitelty kodista toiseen eron astuttua voimaan. Hohoh, osaanpas kuulostaa viralliselta. Mummille ehdoteltiin kans, että se ko assuu yksin, niin totta se tykkäis semmosesta ärsyttävästä kiimaisesta pikkukissasta. Taidan nakata tähän messiin kuvan siitiä. Kissasta siis, ei mummista. Voisin kyllä mummistaki pistää!

Vähän ärsyttää kyllä semmonen tilanne, että mulla ei oo mitään mielenkiintoista luettavaa juuri nyt. Oon tässä lueskellut musiikkihässäkkäjuttuja aika paljon viime aikoina. "Please kill me" ja Sixxin "Heroiinipäiväkirja" tuli luettua aika pienen ajan sisään. Jos haluaa, saa suositella mulle saman tyyppistä tavaraa! Tai ylipäätään, muusikoiden/yleishäröilijöiden muisteloita tai elämänkertoja tai mitä vaan. Semmosia, mitä on mukava lukea. Asiasta tuli puhetta tuossa perjantaina Tivolissa, mutta arvatkaapa kahesti muistanko ennää mitään. Ja ongelma on vielä se, että mun kirjastomahdollisuudet ovat helvetin huonot. Sallan kirjasto nimittäin on mitä on. Lähin kirjakauppa on Rovaniemellä, jonne on lähemmäs 200km matkaa. Mut tykkään ostaa kirjoja omaksi. Ne on erittäin jees. Oon tylsimys, luen kirjoja. Jos lukee kirjoja, pitääkö lukea sanomalehtiä? Ko mien oikein yhtään tykkää sanomalehdistä. Ne on helvetin sekavia. Niinku muutki lehdet.

Ja mikä helvetti Aku Ankassa viehättää?

Itse tykkään Hopon Poppoosta Toni Ännällä katottuna.

Nyt nukkumaan. Huomenna luvassa hetkinen koulua ja loput päivästä biisejä ja tekstejä ja datailua tietenki. Ehkä myös päiväunet!

i need your loving like the sunshine

hei älä pelkää, emmä tähän sammu.

Tervehdys teille.

Oon Enni, ikää tarpeeksi ja asuinpaikka on kylymä.
Soitan ja laulan ja touhuan bändissä nimeltä Stalingrad Cowgirls.
Ny alakaa bloggailu.

Tosi outoa kirjoitella blogia, jota kaikki voi lukea. Tähän asti kun oon keskittynyt enemmän friends only -tavaraan tuolla Livejournalin puolella... Mutta tänään tosiaan Henna ajatteli ääneen tällasta ihan kaikille avointa blogia. Ja kun tuo Räppänän Töniki on alkanut bloggailemaan, ni ee helevetti, pitihän se itekki.

Tänne aattelin kirjotella vähän mitä sattuu. Ehkä enemmän kuitenkin päivieni kulkua ja erinäisiä pieniä tapahtumia kirjoittelisin ylös.

Voisin ehkä aloitella tämän viikon tapahtumista, kun ny kerta sunnuntai alkaa jo olla. Häätyy tiivistää jotenkin, kun tuntuu taas, että on tapahtunut ihan liikaakin kaikenlaista mainittavan arvoista. Oikeastaan tekis mieli kirjoittaa jo reilu viikko sitten alkaneesta studioreissustakin. Noo kahtellaan.

Perjantaina lähdettiin Hennan kanssa ajelemaan Rovaniemelle, jossa oli tarkoitus soittaa akustinen keikka. Pienen hotellisekoilun jälkeen kaikki alkoi olla ihan kunnossa ja Tivolissa ooteltiin sitten keikkaloista. Aloitettiin Roihun synttäribileet meidän puolen tunnin akustisella setillä, johon kuului omien biisien lisäksi mm. My Chemical Romancen "I don't love you", Sensefieldin "Save yourself" ja hmm... Jotain perussettiä, kuten Adamsin "Summer of '69". Oli ihan mukavaa soitella, kai. Jotenkin oli vaan semmonen viilinki, että ei ollu ihan meijän mesta. Kovin räbäytyspainoitteinen oli ilta nimittäin. Oltiin Hennan kans jäniskevennys (pupukevennys), joten ihan onnistuneestihan se ilta siitä lillui liikenteeseen. Tuli tavattua vanhoja kavereita sen illan aikana aika reilummasti, mikä oli kyllä oikein kivvaa! Illan päätteeksi siirryimme pitsalan kautta hotelliin. "Ihan kiva" reissu. Kaipas silti jotain, en tosin tiedä mitä.

Lauantaiaamuna ajeltiin Rovaniemeltä Kemijärvelle, josta napattiin Riina junasta auton kyytiin. Ajettiin Sallaan, pakattiin Sebu eli Sebastian (bändin eli OY:n auto eli Sprintteri eli Mersu eli Mese. Nimi Sebastian tulee rekkarista) ja lähettiin ajamaan Rukalle. Rukalla katselin ite vähän Kristiina Braskin keikkaa, joka oli kyllä kauheen kiva. Kylmä oli, mutta mää kuiten tykkään Kristiinasta niin paljon ja levynki oon ostanu. Hyvä oli kyllä. Roudailtiin kamat Pisteeseen, otettiin soundcheck ja himmattiin hotellin sänkyihin pariksi tunniksi. Keikka oli jäätävä. Porukkaa oli ihan saatanasti ja humala oli usealla varmastikin luja ja vähän ylikin. Tuo asia helpotti mun duunia tietysti aika paljon! Ilta meni hyvin, porukka tanssi ja huusi. Mulla oli kivaa. Tuli taas semmonen todella kotoisa olo. Kuulun lavalle. Keikan jälkeen vaellettiin väsyneinä saunan kautta nukkumaan. Kivaa oli, kiitos Ruka!

Tällä viikolla palauduttiin myös Helsingin studioreissulta. Keskiviikkopäivä meni kotiinpaluuseen. Oli mukavaa ajella autolla läpi Suomen. Tykkään erityisesti pitkistä automatkoista, sillä niissä on jotenki ihan täysin oma taikansa. Oltiin siis tyttöjen kanssa vähän äänittelemässä ja kattelemassa biisejä tuolla eteläpäädyssä. Aikaan saatiin jotain. Oon aika innoissani, vaikka ei ois syytä vielä. Pitäis tehä hirvittävästi töitä noiden biisien eteen, ja uusien kanssa. Ois yks säkkäri duunin alla, yks bridge ja huh hoi emminä ees tiiä. Baby Girl saatiin kuiten ihan kuosiin, siitä tuli hauska. Muistakaappa se, että meijän biisejä ei saa ikinä milloinkaan ottaa liian tosissaan. Nii hö. Kannattaa suhtautua tietyllä varauksella aina siihen meijän settiin. Todennäköisesti tullaan tekee vielä jotain muutoksia noihinki nauhotteloihin, mutta kyllä noista sen idean saa. Eihän tässä vielä mistään toisen levyn ilmestymisestä puhuta, ei todellakaan. Vähän tällasta alustavaa touhuilua ja tuhinaa vaan. Mutta se on ainakin selvää, että seuraavan levyn kanssa tehdään hitosti enempi duunia ku edellisen. Mitään keskeneräistä ei oo järkeä nakata ulos.

Mutta mitäs nyt! Päätä särkee ihan järkyttävän paljon. Kahvi jotenki saa mun pään jyskyttämään nykyään. Hirvittävä väsymys ja turtana oon muutenki. Niskat jumissa ja tuntuu ihan siltä, että kello ois jo lähempänä puoltayötä. Tänään tosin pitää katsastaa vielä Idols. Paitti ei siinäkään oo oikein mitään jännää. Paitsi Pete. Tytöt on vähän laimeita. Tai no, ei Hanna Pakarisen jälkeen oo nuo naiset oikein pystyny paremmaksi pistää. Ymmärrän ihan vitun hyvin, onhan Hanna sentään jotain erityistä. Kristiina Braskilla on mukavia biisejä ja se on ihanan hento laulaja. Siihenpä nuo jääki nuo Idols-neitokaiset, jotka on meikäläiseen toiminu. Mutta mutta. Mie taidan tästä liikkua johonki suuntaan, väsyttää niin lujaa että mie sammun tähän paikkaan ihhajjustttny.

Palaillaan!

I just have to hear
Those sweet words
Spoken like a melody